maanantai 12. elokuuta 2013

Pelkoa ja inhoa Haminassa

Valokuvaamon arkeen kuuluu mitä erilaisempia työantoja ja kuvausaiheita. Toiset projektit ovat Sofian itsensä ideoimia, toiset tulevat ulkopuoliselta taholta. Alkuvuodesta 2013 saimme työnannon haminalaiselta, raskasta rokkia soittavalta Cry of Pain-yhtyeeltä. Kun projekti sisältää apinamaskeja, asunnon seinään spray-maalilla kirjoittelua, kylpyveden värjäämistä ja kumiankkoja, sekä neljä rokkaria, voiko kuvauspäivästä tulla tylsä? Ei voi.

Huolimatta jäsenten nuorehkosta iästä Cry of Pain on toiminut samalla kokoonpanolla jo 13 vuotta.. Yhtyeessä vaikuttavat haminasta kotoisin olevat jannut Riku (laulu ja kitara), Niko (basso), Ville (kitara) ja Tatu (rummut). Kahdenkympin puolivälin iän saavuttavat muusikot ovat jo ehtineet keikkailla pitkin Suomea, ja julkaista muutamia demoja. Edellinen demo julkaistiin vuonna 2011, ja se kantoi nimeä Dead Rockstar. Kuten demon nimestä voi jo päätellä, bändin musiikissa kantavana voimana ovat aina niin ajattomat, rajut rock-kliseet, höystettynä tragikoomisella asenteella ja hyvällä meiningillä.



Studiolla työskentelevä Suvi oli jo aiemmin tehnyt yhteistyötä Cry of Pain'n kundien kanssa graafisen ulkoasun tiimoilta Dead Rockstar-nimisen demon aikaan muutama vuosi sitten. Elokuussa 2013 yhtyeeltä ilmestyy ensimmäinen täyspitkä albumi, Grim Memories & Bad Flashbacks. Biisien henki nivoutuu olennaisesti rokimpaan elämäntapaan, juhlimiseen ja hauskanpidon jälkeisiin, mitä kummallisimpiin tunnelmiin. Siksi myös kansitaiteen oli kuljettava käsikädessä albumin hengen kanssa. Jotta päästäisi oikeanlaiseen maailmaan, katsoimme ensitöiksemme kulttiklassikkona tunnetun elokuvan Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Toisinsanoen, kun takana on monia keikkoja ja juhlittuja öitä, voi hotellihuoneessa tapahtua mitä tahansa.

Kuvaukset suoritettiin yhtyeen tärkeänä taustavaikuttajana toimivan Tompan kotona. Marssimme eräänä sunnuntaiaamuna asunnolle kuvaustarvikkeet mukanamme, ja oven takana odottikin asunto, joka muistutti kunnoltaan bileputken jälkeistä loukkoa. Kundit olivat tehneet erityisen hyvää työtä uudenlaisen sisutuksen kanssa. Kuvauksia suoritettiin ympäri asuntoa, aina tuskaisesta väkiviinasta koostuvan aamupuuron kauhomisesta keittiössä kylpyhuoneeseen, jossa solisti istui drinkki kourassaan vähemmän puhtaassa kylpyvedessä kylpyankkojen kanssa. Kyseinen herra sai kunnian toimia myös kauniina leidinä, joka oli edellisenä, huuruisena iltana tarttunut aamulla vähemmän innostuneen basistin matkaan. Kaiken tämän keskellä kitaristi oli valmis siirtymään narun jatkoksi soitellessaan viimeisiä nuottejaan, kenties pahemman laatuisten morkkisten valtaamana. Mukana kansikuvissa olivat myös asunnon omistaja Tomppa, sekä toinen yhtyeen taustatoimijoista, Kalle. Heidän kuviinsa liittyi toogaa ja saarnaa nuorelle naiselle (tässä kohtaa nainen oli ehta kaunotar, ei vaaleanpunaiseen toppiin ja meikkiin sonnustautunut solistimies), sekä apinanaamarilla varustettu tv:n orja.








Albumi kokonaisuudessaan on niin mukaansa tempaava, ettei kuulijalla tarvitse olla taustaa villistä rock'n'roll -elämäntavasta tai kummallisista taustavälähdyksistä koostuvista jälkitunnelmista. Cry of Pain'n levy luo niitä jo itsessään räkäisellä soundilla, rähjäisillä lyrikoilla ja rujoilla kuvilla. Cry on Pain edustaa sitä, mitä legendaariset yhtyeet, esimerkkinä Mötley Crüe, edustivat omalla vuosikymmenellään; rokkia, joka on tehty vakavissaan vähemmän vakavalla otteella rock-kliseiden kirjoittamattomien sääntöjen lakeja noudattaen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti