Valokuvaamon arkeen kuuluu mitä
erilaisempia työantoja ja kuvausaiheita. Toiset projektit ovat
Sofian itsensä ideoimia, toiset tulevat ulkopuoliselta taholta.
Alkuvuodesta 2013 saimme työnannon haminalaiselta, raskasta rokkia
soittavalta Cry of Pain-yhtyeeltä. Kun projekti sisältää
apinamaskeja, asunnon seinään spray-maalilla kirjoittelua,
kylpyveden värjäämistä ja kumiankkoja, sekä neljä rokkaria,
voiko kuvauspäivästä tulla tylsä? Ei voi.
Huolimatta jäsenten nuorehkosta iästä
Cry of Pain on toiminut samalla kokoonpanolla jo 13 vuotta..
Yhtyeessä vaikuttavat haminasta kotoisin olevat jannut Riku (laulu
ja kitara), Niko (basso), Ville (kitara) ja Tatu (rummut).
Kahdenkympin puolivälin iän saavuttavat muusikot ovat jo ehtineet
keikkailla pitkin Suomea, ja julkaista muutamia demoja. Edellinen
demo julkaistiin vuonna 2011, ja se kantoi nimeä Dead Rockstar.
Kuten demon nimestä voi jo päätellä, bändin musiikissa kantavana
voimana ovat aina niin ajattomat, rajut rock-kliseet, höystettynä tragikoomisella asenteella ja hyvällä meiningillä.
Studiolla työskentelevä
Suvi oli jo aiemmin tehnyt yhteistyötä Cry of Pain'n kundien kanssa
graafisen ulkoasun tiimoilta Dead Rockstar-nimisen demon aikaan muutama vuosi sitten.
Elokuussa 2013 yhtyeeltä ilmestyy ensimmäinen täyspitkä albumi,
Grim Memories & Bad Flashbacks.
Biisien henki nivoutuu olennaisesti rokimpaan elämäntapaan,
juhlimiseen ja hauskanpidon jälkeisiin, mitä kummallisimpiin
tunnelmiin. Siksi myös kansitaiteen oli kuljettava käsikädessä
albumin hengen kanssa. Jotta päästäisi oikeanlaiseen maailmaan,
katsoimme ensitöiksemme kulttiklassikkona tunnetun elokuvan Pelkoa
ja inhoa Las Vegasissa. Toisinsanoen, kun takana on monia keikkoja ja
juhlittuja öitä, voi hotellihuoneessa tapahtua mitä tahansa.
Kuvaukset suoritettiin
yhtyeen tärkeänä taustavaikuttajana toimivan Tompan kotona.
Marssimme eräänä sunnuntaiaamuna asunnolle kuvaustarvikkeet
mukanamme, ja oven takana odottikin asunto, joka muistutti kunnoltaan
bileputken jälkeistä loukkoa. Kundit olivat tehneet erityisen hyvää
työtä uudenlaisen sisutuksen kanssa. Kuvauksia suoritettiin ympäri
asuntoa, aina tuskaisesta väkiviinasta koostuvan aamupuuron
kauhomisesta keittiössä kylpyhuoneeseen, jossa solisti istui
drinkki kourassaan vähemmän puhtaassa kylpyvedessä kylpyankkojen
kanssa. Kyseinen herra sai kunnian toimia myös kauniina leidinä,
joka oli edellisenä, huuruisena iltana tarttunut aamulla vähemmän
innostuneen basistin matkaan. Kaiken tämän keskellä kitaristi oli
valmis siirtymään narun jatkoksi soitellessaan viimeisiä
nuottejaan, kenties pahemman laatuisten morkkisten valtaamana. Mukana
kansikuvissa olivat myös asunnon omistaja Tomppa, sekä toinen
yhtyeen taustatoimijoista, Kalle. Heidän kuviinsa liittyi toogaa ja
saarnaa nuorelle naiselle (tässä kohtaa nainen oli ehta kaunotar,
ei vaaleanpunaiseen toppiin ja meikkiin sonnustautunut solistimies),
sekä apinanaamarilla varustettu tv:n orja.
Albumi kokonaisuudessaan on
niin mukaansa tempaava, ettei kuulijalla tarvitse olla taustaa
villistä rock'n'roll -elämäntavasta tai kummallisista
taustavälähdyksistä koostuvista jälkitunnelmista. Cry of Pain'n
levy luo niitä jo itsessään räkäisellä soundilla, rähjäisillä
lyrikoilla ja rujoilla kuvilla. Cry on Pain edustaa sitä, mitä
legendaariset yhtyeet, esimerkkinä Mötley Crüe, edustivat omalla
vuosikymmenellään; rokkia, joka on tehty vakavissaan vähemmän
vakavalla otteella rock-kliseiden kirjoittamattomien sääntöjen
lakeja noudattaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti