Juhannustaikoja

Valokuvaajille kesä on sesonkiaikaa. Kesällä kuvataan rippikuvia, valmistujaisia, häitä, perhekuvia ulkona jne. Kaikki kesät (kun valokuvaajaksi ryhdyin) on mennyt kuvauksien parissa. Eikä se minua haittaa. Mikäs sen mukavampaa kun kesällä mennä ulos kuvaamaan luontoon muotokuvia. Pääsee studion toimistosta tietokoneen äärestä raikkaaseen ulkoilmaan, eikä tarvitse tujoitella näyttöä kaunilla kesäsäällä.

Kun kuvaan ulkona, niin aina on plussaa, jos kuvauksiin saan jonku assarin. Monesti se on joku tuttuni, työntekijä Suvi, harjoittelija, bestman tai kaaso, kuvattavan äiti tai isä jne. Tämä nopeuttaa ja helpottaa kuvauksien sujuvuutta. Assari toimii monesti valomiehenä ja pitää käsisalamaani ja sateenvarjoa. Minä kerron, missä kohtaan assari/valomies seisoo suhteessa kuvattavaan. Tämä assari/valomies siirtyy omilla jaloillaan niin paljon nopeammin paikasta toiseen kuin, että siirtelisin jalustalla olevaa salamaa. Näin myös säästämme aikaa, mitä ei yleensä varsinkaan hääkuvauksissa ole käytettävissä :)

Nämä alla olevat kuvat ovat Chicks´n´cars kalenterimme kuvauksista vuodelta 2012.

Kuuteen vuoteen päätin ensimmäistä kertaa pitää kesälomani kerrankin kesän aikana. Liikkeemme on suljettu ja minä ja Suvi lomalla 16.-30.6 välisen ajan. Mutta kun tykkään niin paljon työstäni ja kuvaamisesta, niin enhän minä ole voinut kieltäytyä kuvauksista :D Olen käynyt "lomani aikana" tekemässä muutamat kuvaukset ma-to. Päätin myös ottaa kaiken irti "lomasta" ja käydä myös kokeilemassa, miltä tuntuu olla itse kuvattavana. Kävin eilen Helsingissä Vesa Tynin kuvattavana. Tutustuin Vesaan viime syyskuussa Kim Westonin nudekuvaustyöpajalla. Pidin hänen kuvaustyylistään. Kuvissa on voimakas kontrasti ja tummanpuhutteleva sävy. Saimme ajoitettua aikataulumme ja ajelin kesäautollani Helsinkiin. Ja voin samaistua kaikkiin kuvattaviini. Kyllä jännitti! Olin ottanut useita vaatekokonaisuuksia kuvauksiin mukaan ja kaikenmaailman koruja ja kenkiä. Lähetin kuvaajalle etukäteen kuvia vaatevaihtoehdoistani ja keskustelimme, mitä vaatteita pukisin itse kuvauksiin. Esitin kuvaajalle toiveita, mikä on kuvauksen teema, minkälainen kuvauspaikka voisi olla jne.  

Itse olen todella kriittinen minusta otetuista kuvista. Mietin pitkään, ennenkuin uskaltauduin mennä itse toisen kuvaajan kuvattavaksi. Ja itse olen tottunut olemaan kuvaaja kameran takana, niin voi luoja miten vaikeaa olikin siirtyä sinne kameran eteen. Kuvauksissa otettiin erilaisia asentoja minusta autoni kanssa. Tänään olo on kuin olisin käynyt tekemässä kovan salitreenin :) Kuvauksissa eri asennoissa poseeratessa piti jännittää jokaista kehon osaa. Ja kun säädettiin valojen ja asentojen kanssa, niin yhdessä ja samassa asennossa olin myös melko pitkään. Mutta kyllä oli hauskaa! ja automatkalla Helsingistä kotiin odotin kuin kuuta nousevaa, milloin Vesa laittaa sen ensimmäisen kuvan minusta. 

Tänään sain ensimmäisen kuvaussessiomme tuotoksista käsiteltynä. Ai vitsi se oli upea! Tuli itsellekin sellainen tunne, että mustakin voi ehkä saada hyvän kuvan. Ja heti piti mennä laittamaan kuva sinne sosiaaliseenmediaan, Facebookkin.

Tätä kirjoittaessani olen nyt virallisesti lomalla. Huomenna lähdetään kavereiden kesken kaverin mökille viettämään juhannusta oli sää mikä hyvänsä. Kesäisin on ollut perinne, että juhannus on vapaa ja silloin vietämme omassa porukassa jussia saaressa. Grillataan, saunotaan, ongitaan, uidaan, pelataan pelikortteja ja nautitaan hyvästä seurasta. Joskus  nuorempana sitä on tullut tehtyä niitä Juhannustaikojakin. Näin juhannuksen ja kesälomien kunniaksi haluan julaistan vuodelta 2012 Sanna-Marin kanssa otetut kuvat. Niissä on pientä taianomaista tunnelmaa peltomaisemissa.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Harrastuksesta tuli ammatti

Olen harrastanut valokuvaamista pienestä pitäen. Lapsuudessani ukki otti aina meistä lapsenlapsista valokuvia ja videokuvaa. Kuvaaminen on ollut läsnä perheessäni jollain tavalla syntymästäni lähtien. Ensimmäisen kamerani sain ala-asteikäisenä. Mummi oli tilannut sen Yves Rocherilta. Se oli keltainen pieni filmikamera. Säästin viikkorahojani, jotta sain vietyä kuvaamiani filmejä kehitettäväksi silloiseen Karhulassa toimineeseen Aurinkofoto valokuvaamoon.

Rippilahjaksi sain ukiltani vähän paremman filmikameran, missä oli jo kunnon zuumi. Se oli minulla myös mukana New Yorkin reissussa, missä se sitten meni myös rikki. Ei kannata mennä hiekkarannalle kuvaamaan tuulisena päivänä. Hiekanjyvät harjoittivat kamerasta lopullisesti zuumin :(

Meidän perheeseen tuli ensimmäinen digikamera vuonna 2004. Se oli veljen ja minun yhteinen, mutta sattuneesta syystä melkein aina minun käytössä. Minulla oli aina kamera mukana. Kavereilla, synttäreillä, juhlissa, koulussa jne. Kirjahyllystäni löytyy useita albumeja, minne olen laittanut talteen kuvia vuosien varrelta. Niitä katseltiin aina kavereiden kanssa ja "muisteltiin menneitä" :D

Lukion jälkeen entiennyt, mitä haluan tehdä isona. Pidin välivuoden ja olin erilaisissa töissä siivoamisesta lihatiskiin. Pääsin työharjoitteluun Kymen Sanomiin. Tein lehtijuttuja ja otin omiin lehtiartikkeleihini myös kuvat. Tutustuin valokuvaajiin lehdessä ja yksi toimittaja myi minulle vanhan filmijärkkärinsä. Kertoi, että kameraa oli käytetty aikoinaan Kymen Sanomien toimituksessa. Aiemmin kaikki käyttämäni kamerat olivat olleet pikkupokkareita ja nyt pääsin siirtymään seuraavalle tasolle järjestelmäkameran maailmaan. Siitä alkoi armoton opettelu automaatti asetuksilta manuaallin. Kuvaaminen ei enää ollutkaan niin yksinkertaista kun joutui itse opettelemaan, miten kameran asetuksia käytetään valotuksissa. 

Harjoittelun jälkeen päätin lähtä opiskelemaan journalismia Lahden kansalaisopistoon. Vuosi tuntui menevän nopeasti ja siellä tutustuin valokuvaaja opiskelijoihin. Kiinnostukseni kuvaaminseen kasvoi ja aloin  miettimään asiaa tosissani. Huomasin myös, etten ehkä ole niin hyvä kirjotitamaan. Opiskelujeni jälkeen hain töihin valokuvaamoon ja pääsin oppisopimukseen. Siitä oma kuvaajaurani sitten lähtikin kovaa vauhtia eteenpäin.

Kehittyäkseni kuvaamisessa etsin malleja kamerani eteen mm. silloisesta Irc galleriasta. Sieltä bongasin myös Suvin, joka on nykyään graafikkona minulla töissä :) Halusin kuvata massasta poikkeavan näköisiä ihmisiä, joten etsin gootteja ja rock henkisiä tyyppejä. Jenni, Minna ja Suvi olivat gootti/rock genren edustajia ja viihtyivät kamerani edessä useampaan otteeseen. Hilluttiin autiotaloissa ja ränsistyneissä miljöissä hakien kuviin rosoisuutta ja kapinaa. Vuodesta 2007 lähtien aloin kuvaamaan omia valokuvaprojektejani, joista on myös koostettu erinäisiä näyttelyitä. Alla kuvia vuodelta 2008.

Kotkalaisten katujen ja ihmiskuvien ikuistaja

Aiemmin kirjoitimme postauksen Sofian kanssa yhteistyötä tekevästä yrittäjästä Matti Pukista, ja nyt henkilökuvapostaukset saavat jatkoa toisesta studiomme taustalla toimivasta henkilöstä. Tarkkasilmäisimmät kotkalaiset ovat saattaneet usein törmätä kaupungin kaduilla, kahviloissa ja tapahtumissa rempseään mieheen, joka tallentaa kamerallaan sen hetkistä aikaa ihmisineen, yksityiskohtineen ja tunnelmineen. Vesku Lanki ei kuvaa perinteisesti vain itsestäänselviä kohteita, vaan löytää kamerallaan myös sivumpaan jääviä yksityiskohtia, jotka hän tallentaa intensiivisiksi ja omaa tarinaansa kertoviksi otoksiksi. Jututimme herraa mm. arkipäiväistenkin kohtaamisien ja tapahtumien kuvaamisesta, sekä pohdimme valokuvaajan ammattinimikkeen käyttöä.

Kuka olet, mistä olet ja mitä teet?

Olen Vesku Lanki, paljasjalkaisen kotkalaisen paljasjalkainen poika, joka tallentaa kuvia kameroillaan ja toimii kamera-alan sivutoimisena tuntiopettajana.

Miten valokuvausinnostuksesi sai alkunsa, ja millainen oli ensimmäinen kamerasi?

Siskoni osti 70-luvun loppupuolella itselleen Yashican järjestelmäkameran., joka oli erinomainen “opettaja” manuaalisäätöineen, 28mm, 50mm sekä 105mm kiinteine objektiivineen. Sain käyttää kameraa silloin kun sisko ei sitä tarvinnut. Ensimmäisen oman kameran ostin 80-luvulla ja se oli Canonin AE-1. Se oli käytetty ja optiikkana siihen minulla olivat Canon FD 35-70mm sekä hiukan myöhemmin käytettynä hankittu Canon FD 50mm 1.8.

Millainen kuvauskalusto kulkee nykyisin mukanasi?

Ns. raskaana kalustona on Canonin 5D MarkII vahvistettuna Canon EF 24-105mm F4:llä, Canon EF 70-200mm F2.8:lla sekä Canon EF 40mm 2.8:lla. Hankintalistalla on mm. laajakulmainen zoom-linssi. Lisäksi mukana kulkee aina Panasonic Lumixin pikkupokkari.

Kuvaat paljon upeita ja mielenkiintoisia henkilökuvia. Miksi juuri niitä?

Ihmiskasvot ovat loputon ja aina uudelleen minua inspiroiva kuvauskohde. Kuvausmielessä en ole koskaan kohdannut “rumia” kasvoja, valitettavasti monet ovat liian kriittisiä omia kasvokuviaan kohtaan. Useimmiten täysin turhaan.

Mikä on mieleenpainuvin kuvausreissusi?

Kaksi reissua nousee ylitse muiden. Toinen oli vuonna 2010 Brysselissä muutaman päivän reissu ja toinen, omalla tavallaan  erikoisin, on 1995 Suomenlinnassa vietetty kesäyö. Rankkoja, mutta mukavia olivat myös Sofian “behind the scenes” –kuvaajana pyöriminen Chicks’n’Cars –kalenterin kuvauksissa 2013. Liekö hyvällä seuralla ja kauniilla naisilla sitten vaikutuksensa asiaan...

Dokumentoit myös paljon paikallisia tapahtumia. Mitkä ovat yleisesti ne seikat, jotka kannattaa ottaa huomioon vahvan tunnelman onnistuneeseen taltiointiin?

Täytyy kuvata paljon eli suuri kuvamäärä saadakseen onnistuneita hetkiä muistikortille, tarkkaavaisuus eli on seurattava koko ajan mitä ympärillä tapahtuu sekä myös yksityiskohtien ja ns. pikkuasioiden kuvaaminen. Lisäksi mm. tapahtumissa on tärkeää kuvata myös  yleisöä.

Nykyisin valokuva-alan ammattinimike nousee usein esille melko kiistellystikin. Mikä on oma kantasi tähän, voiko valokuvaajan AMMATTInimikettä käyttää ilman tutkintoa?

Titteli ei tee kenestäkään valokuvaajaa, mutta juuri valokuvaaja-nimikettä käytetään todella laveasti. Itse koen tuon nimikkeen käytön sopivaksi niille, jotka ovat alaa opiskelleet ja sitä kautta saaneet siihen oikeuttavan tutkintonimikkeen tai myös niille, jotka saavat elantonsa nimenomaan valokuvaamisesta. Kolmantena ryhmänä pitäisin niitä, jotka ovat saavuttaneet tunnustettua menestystä valokuvillaan yleisesti vaikkapa kilpailuissa tai näyttelyissä.

Millaiset kuvat miellyttävät sinua itseäsi eniten? Onko sinulla joku tietty esikuva tai valokuvaajaidoli?

Henkilö- ja kaupunkikuvaus sekä vahvat kontrastit ovat minulle mieluisia. Suomalaisista valokuvaajista arvostan paljon mm. Hannes Heikuraa, Jussi Aaltoa ja molempia Bremereitä, isää sekä poikaa. Myös Signe Brander 1900-luvun alun Helsinki-kuvineen on kestosuosikkini. Ulkolaisista mainitsemisen arvoisia ovat mm. Sally Mann ja Magnumin perustajat sekä monet muut.

Kuvaatko enemmän fiilispohjalta, vai ovatko esimerkiksi arkiset tilannekuvasi tarkkaan harkittuja?

95%-sti fiilispohjalta. Tosin monta kertaa huomaani “tsuumailevani” jotain alitajuisesti.

Vielä loppuun toivomme muutamaa vapaata sanaa sinulta, vaikkapa terveisien tai etenkin ihmiskuviin suunnattujen kuvausohjeiden muodossa :)

Rohkeutta kuvaamiseen, ei saa jäädä takariviin ihmettelemään, toki käytöstavat täytyy aina muistaa. Erittäin tärkeää on myös laittaa kuviaan esille ja näkyville, sosiaalinen media on kuin luotu tällaiseen tarkoitukseen.

Veskun kuvia voi käydä selailemassa hänen omalla kuvasivustollaan osoitteessa http://veskulanki.kuvat.fi/

Omakuva. Kuva: Vesku Lanki.

Chicks'n'Cars 2013 -kalenterin Behind The Scenes -materiaalia. 

Kuva: Sofia Virtanen.

Kuva: Sofia Virtanen.

Nudekuvausta Suomen miljöössä

Saimaan Kameraseura järjesti nudekuvauksen workshopin 13.-15.9.2013. Itseäni kun kiehtoo nudekuvaus, päätin lähteä ammentamaan lisää tietotaitoa. Ei ole mitään niin ainutlaatuista ja kaunista kuin ihmisvartalo. Miten valoilla ja varjoilla voidaan tuoda parhaat, tai huonot puolet vartalosta esiin.
Mutta tällä kurssilla oli kaikenlaiset salamalaitteet kiellettyjä. Itsehän kuvaan pääsääntöisesti studiossa, studiovaloilla ja miljöössä käytän käsiflasseja. Pääsin kokeilemaan uusia tapoja kuvata, hallita valoa ja varjoa luonnonvalossa, mikä on itselleni hieman vieraampaa. Käytössämme oli ainoastaan luonnonvalo ja heijastimet.

Kim Weston on amerikkalainen nudekuvaaja, joka seuraa esi-isiensä jalanjäljissä kuvaamisessa. Kävin tutustumassa hänen sivuihinsa ja haukoin henkeä katsellessa kuvia. Päätin, että tämän pro-kuvaajan oppiin on päästävä!
http://www.kimweston.com/


Workshop pidettiin luksushuvilalla Tolvanhelmessä Saimaanrannalla, Savonlinnassa, jossa on upeat puitteet luonnon helmassa kuvaamiseen.
Valokuvamallit olivat kaikki naisia ja jostain kumman syystä mieskuvaajia tuntui olevan enemmän työpajalla. Yövyin yhdessä mallien kanssa "päämökkiin", missä oli kaikki nykyajan varustelut porealtaasta lähtien. Näin pääsin tutustumaan malleihin, mikä helpottaa kuvauksissa kontaktin saamista mallin ja kuvaajan välillä.

Kallionpäällä oli yöpymismökit ja loputtoman pitkien portaiden alapäässä avautui huikeat näkymät Saimaanjärvelle. Iltasin saunottiin, grillattiin, keskusteltiin kuvaamisesta ja kuluneesta päivästä. Tutustuin muihin kuvaajiin ja heidän kuvaustyyliinsä. Heidän kanssaan pystyimme vaihtelemaan kuvauskokemuksia ja kuvausvinkkejä.

Malleja oli kolme ja meidät jaettiin kolmeen ryhmään. Ryhmissä kuvasimme vuorotellen valitsemissamme paikoissa. Weston kierteli ryhmissä ja antoi neuvoja ja vinkkejä kuvaamiseen. Olin niin innostunut kuvauskurssista, että silloin kun ei ollut minun vuoro kuvata, kuvasin myös luontokuvia ja muuta vallitsevaa ympäristöä. Kurssi oli itselleni todella rentouttava, vaikkemme paljon ehditty nukkua. Aamusta iltaan kuvattiin ja illat vielä valittiin ja käsiteltiin kuviamme ja vaihdettiin ajatuksia.
Sain omiin visiohin taas ihan uutta potkua ja energiaa.

Viimeisenä päivänä jokaisen piti valita omista kuvista viiden kuvan sarja. Tämä oli minulle todella haasteellista. Innoissani kuvasin yli 2000 ruutua ja kun olen todella kriittinen omista kuvistani, niin valinta tuntui todella työläältä. Seuraavassa postauksessa voisin julkaista viiden kuvan sarjani ja kertoa hieman niistä.

http://www.tolvanhelmi.fi/