Aiemmin kirjoitimme postauksen Sofian kanssa yhteistyötä tekevästä yrittäjästä Matti Pukista, ja nyt henkilökuvapostaukset saavat jatkoa toisesta studiomme taustalla toimivasta henkilöstä. Tarkkasilmäisimmät kotkalaiset ovat saattaneet usein törmätä kaupungin kaduilla, kahviloissa ja tapahtumissa rempseään mieheen, joka tallentaa kamerallaan sen hetkistä aikaa ihmisineen, yksityiskohtineen ja tunnelmineen. Vesku Lanki ei kuvaa perinteisesti vain itsestäänselviä kohteita, vaan löytää kamerallaan myös sivumpaan jääviä yksityiskohtia, jotka hän tallentaa intensiivisiksi ja omaa tarinaansa kertoviksi otoksiksi. Jututimme herraa mm. arkipäiväistenkin kohtaamisien ja tapahtumien kuvaamisesta, sekä pohdimme valokuvaajan ammattinimikkeen käyttöä.
Kuka olet, mistä olet ja mitä teet?
Olen Vesku Lanki, paljasjalkaisen kotkalaisen paljasjalkainen poika, joka tallentaa kuvia kameroillaan ja toimii kamera-alan sivutoimisena tuntiopettajana.
Miten valokuvausinnostuksesi sai alkunsa, ja millainen oli ensimmäinen kamerasi?
Siskoni osti 70-luvun loppupuolella itselleen Yashican järjestelmäkameran., joka oli erinomainen “opettaja” manuaalisäätöineen, 28mm, 50mm sekä 105mm kiinteine objektiivineen. Sain käyttää kameraa silloin kun sisko ei sitä tarvinnut. Ensimmäisen oman kameran ostin 80-luvulla ja se oli Canonin AE-1. Se oli käytetty ja optiikkana siihen minulla olivat Canon FD 35-70mm sekä hiukan myöhemmin käytettynä hankittu Canon FD 50mm 1.8.
Millainen kuvauskalusto kulkee nykyisin mukanasi?
Ns. raskaana kalustona on Canonin 5D MarkII vahvistettuna Canon EF 24-105mm F4:llä, Canon EF 70-200mm F2.8:lla sekä Canon EF 40mm 2.8:lla. Hankintalistalla on mm. laajakulmainen zoom-linssi. Lisäksi mukana kulkee aina Panasonic Lumixin pikkupokkari.
Kuvaat paljon upeita ja mielenkiintoisia henkilökuvia. Miksi juuri niitä?
Ihmiskasvot ovat loputon ja aina uudelleen minua inspiroiva kuvauskohde. Kuvausmielessä en ole koskaan kohdannut “rumia” kasvoja, valitettavasti monet ovat liian kriittisiä omia kasvokuviaan kohtaan. Useimmiten täysin turhaan.
Mikä on mieleenpainuvin kuvausreissusi?
Kaksi reissua nousee ylitse muiden. Toinen oli vuonna 2010 Brysselissä muutaman päivän reissu ja toinen, omalla tavallaan erikoisin, on 1995 Suomenlinnassa vietetty kesäyö. Rankkoja, mutta mukavia olivat myös Sofian “behind the scenes” –kuvaajana pyöriminen Chicks’n’Cars –kalenterin kuvauksissa 2013. Liekö hyvällä seuralla ja kauniilla naisilla sitten vaikutuksensa asiaan...
Dokumentoit myös paljon paikallisia tapahtumia. Mitkä ovat yleisesti ne seikat, jotka kannattaa ottaa huomioon vahvan tunnelman onnistuneeseen taltiointiin?
Täytyy kuvata paljon eli suuri kuvamäärä saadakseen onnistuneita hetkiä muistikortille, tarkkaavaisuus eli on seurattava koko ajan mitä ympärillä tapahtuu sekä myös yksityiskohtien ja ns. pikkuasioiden kuvaaminen. Lisäksi mm. tapahtumissa on tärkeää kuvata myös yleisöä.
Nykyisin valokuva-alan ammattinimike nousee usein esille melko kiistellystikin. Mikä on oma kantasi tähän, voiko valokuvaajan AMMATTInimikettä käyttää ilman tutkintoa?
Titteli ei tee kenestäkään valokuvaajaa, mutta juuri valokuvaaja-nimikettä käytetään todella laveasti. Itse koen tuon nimikkeen käytön sopivaksi niille, jotka ovat alaa opiskelleet ja sitä kautta saaneet siihen oikeuttavan tutkintonimikkeen tai myös niille, jotka saavat elantonsa nimenomaan valokuvaamisesta. Kolmantena ryhmänä pitäisin niitä, jotka ovat saavuttaneet tunnustettua menestystä valokuvillaan yleisesti vaikkapa kilpailuissa tai näyttelyissä.
Millaiset kuvat miellyttävät sinua itseäsi eniten? Onko sinulla joku tietty esikuva tai valokuvaajaidoli?
Henkilö- ja kaupunkikuvaus sekä vahvat kontrastit ovat minulle mieluisia. Suomalaisista valokuvaajista arvostan paljon mm. Hannes Heikuraa, Jussi Aaltoa ja molempia Bremereitä, isää sekä poikaa. Myös Signe Brander 1900-luvun alun Helsinki-kuvineen on kestosuosikkini. Ulkolaisista mainitsemisen arvoisia ovat mm. Sally Mann ja Magnumin perustajat sekä monet muut.
Kuvaatko enemmän fiilispohjalta, vai ovatko esimerkiksi arkiset tilannekuvasi tarkkaan harkittuja?
95%-sti fiilispohjalta. Tosin monta kertaa huomaani “tsuumailevani” jotain alitajuisesti.
Vielä loppuun toivomme muutamaa vapaata sanaa sinulta, vaikkapa terveisien tai etenkin ihmiskuviin suunnattujen kuvausohjeiden muodossa :)
Rohkeutta kuvaamiseen, ei saa jäädä takariviin ihmettelemään, toki käytöstavat täytyy aina muistaa. Erittäin tärkeää on myös laittaa kuviaan esille ja näkyville, sosiaalinen media on kuin luotu tällaiseen tarkoitukseen.
Veskun kuvia voi käydä selailemassa hänen omalla kuvasivustollaan osoitteessa http://veskulanki.kuvat.fi/
Omakuva. Kuva: Vesku Lanki.
Chicks'n'Cars 2013 -kalenterin Behind The Scenes -materiaalia.
Kuva: Sofia Virtanen.
Kuva: Sofia Virtanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti