perjantai 25. toukokuuta 2018

Kohtaamisia Kotkassa vol 2

Viime lauantaina 19.5.2018 järjestettiin toista kertaa Kohtaamisia Kotkassa -tapahtuma. Päivä jolloin kenenkään ei tarvitse olla yksin. Tapahtuman idean isä on Tommi Iivonen ja koordinaattori Inka Setälä.  Inkaan olen tutustunut aiemmin ja kun tämä sydämmellinen ja aina iloinen kaunotar, kyseli minua mukaan, lupasin kantaa oman korteni kekoon ja tulla kuvaamaan tapahtumaan. 

Kävin kuvaamassa aiemmin Inkalle muotokuvat Kotkan Merikeskus Vellamon luona.



 Suomessa yksinäisyydestä kärsii yli 500 000 ihmistä. Se on tosi surullista ja pysäyttävää. Tänä päivänä kaiken tämän sosiaalistenmedioiden ja virtuaaliajan aikakautena. Meitä ympäröi virtuaalimaailma ja kyllähän sen itsekin huomaa monissa tilanteissa kun ihmiset räpläävät puhelimiaan. Välillä tuntuu, ettei ihmiset ole läsnä tilanteissa. Pidät jotain palaveria ja toinen osapuoli vilkuilee kaiken aikaa puhelinta. Puhelimet piippailevat kaikenmaailman päivityksiä ja kuka on tykännyt ja kommentoinut mitäkin julkaisua. Tänä päivänä kuvia ja videoita otetaan enemmän kuin koskaan. Puhelimien kamerat ovat kehittyneet ja niillä saa laadukkaita kuvia nettiin julkaistavaksi. Kuvia ja videoita jaetaan nettiin hirveät määrät joka hetki. Tiedon määrä on valtavaa.

Moni ihminen kuitenkin kaipaa toista ihmistä. Toisen ihmisen seuraa. Niitä arkisia kohtaamisia. Monille ihmisille kaupoissa asiointi ja kassalla muutaman sanan vaihtaminen myyjän kanssa voi olla päivän ainoita sosiaalisia tilanteita. Minusta on todella tärkeää ottaa muut huomioon ja miettiä omaa käyttäytymistään. Kun kohtaa muita ihmisiä kaduilla, se yksi pieni hymy. Toinen hymyilee takaisin, niin siitä tulee hyvä fiilis :) Moni voi miettiä, miten itse voisi vaikuttaa pienillä teoilla.


Minusta on todella upeeta että tälläinen tapahtuma on keksitty ja järjestettiin nyt jo toista kertaa. Päivä, jolloin kenenkään ei tarvitse olla yksin! Lähdin tapahtumaan harjoittelijani Ilona Pakarisen kanssa. Paikalla oli paljon iloisia ihmisiä, musiikkia, ohjelmaa, ruokaa.

Olin kuvaamassa Kuvagalleria Kotkan Heidi Noposen kanssa.
Valokuva Ilona Pakarinen.
Valokuva Ilona Pakarinen.


Valokuva Ilona Pakarinen.

Valokuva Ilona Pakarinen.

Valokuva Ilona Pakarinen.

Ympäri Katariinan puistoa reitin varrelta löytyi kojuja, mistä sai ostettua pientä purtavaa. Nurmikolle pystyi mennä piknikille omien eväiden kanssa. Paikalla oli kaksi esiintymislavaa, missä oli esityksiä, musiikkia, runon lausuntaa. Lapsille oli keppihevosrata, ulkopelejä, kasvomaalausta, skeittipuistossa skedekoulu ja paljon muuta mukavaa. Ja sää oli kohdallaan :)

























Tässä linkki kaikkien kolmen kuvajaan kuviin :)


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Ihanaa olla äiti

Minusta tuli pienen tytön äiti 26.7.2016. Oli meripäivä viikon tiistai aamuyö ja helle aalto oli iskenyt Suomeen. Sairaalasta kotiuduttuamme tutustuimme vauvan kanssa toisiimme ja opettelin uusia asioita. Ensimmäinen viikko meni totutellessa uuteen elämään ja vauvan ollessa 10 päivää vanha pystytin oman kotistudion ja otin newborn kuvia.





Nämä vajaat pari vuotta on mennyt vauhdilla. Lapsiperheen arjen ja työn yhdistäminen on ollut haastavaa, mutta myös palkitsevaa. On tullut vietettyä unettomia öitä vauvan vatsakipujen kanssa ja käyty muskarissa ja tutustuttu muihin perheisiin ja mammoihin. Oma ystävä ja tuttava piiri ja isovanhempien tuki on ollut korvaamaton ja muiden naisyrittäjien vertaistuki. On ollut iloa ja surua, kiirettä, mutta olen päässyt nauttimaan joka hetkestä täysin rinnoin! Olen ollut työmaailmassa aina aktiivinen ja monissa projekteissa mukana.  Sain viime vuonna julkaistua jopa ensimmäisen omakustanteisen kirjani, Huvikumpuja yhdessä äidinkielenopettaja Hilkka Kyläkorven kanssa, joka on ollut vuosia haaveissani.

Töissä on ollut kiirettä ja olin hetken äitiyslomallakin, mutta palasin heti takaisin kuvaamaan, koska rakastan työtäni yli kaiken. Ennen äitiyslomaa mietin, miten minun töitteni käy, unohdetaanko minut, mutta päin vastoin, minulla on ollut ilo olla kuvaamassa erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia, elämän tärkeitä hetkiä.





Vuosi sitten toukokuussa avasin uuden studion Karhulan Teollisuuspuistoon, Toimistotalo Otsoon. Sieltä käsin olen toiminut nyt vuoden verran. Studiokuvaukset voin toteuttaa omassa studiossani tai tarvittaessa roudata kuvauskaluston mukanani paikkaan kuin paikkaan. Tykkään toteuttaa kuvauksia myös studion ulkopuolella ja näin kesällä ulkokuvat ovat kauniita. (vaikka suurin osa Lumin kuvista onkin kuvattu studiossa :D ) Toteutan asiakkaan toiveiden mukaan mitä villimpiä kuvauksia ja autan suunnittelemaan kuvauspaikoista lähtien koko homman. Työkuvausten lisäksi toteutan aktiivisesti omia projektejani, joista osa kuvista päätyy valokuvanäyttelyihin.







Vaikka tosiaan alussa meillä yöt valvottiin, niin päivisin Lumi on ollut yllättävän helppo lapsi. Lumi on päässyt välillä töihin mukaan ja ottanut päikkärit kantokopassa äidin kuvatessa hääparia. Kaikki on kuitenkin tehty lapsen ehdoilla.






Minulla on ollut ilo seurata tämän pienen tyttären kasvamista vauvasta taaperoksi. Nyt ymmärrän, mitä muut ovat tarkoittaneet sillä että se ensimmäinen lapsen vuosi menee todella nopeasti, että kannattaa nauttia joka hetkestä. Olen taltioinut valokuvina ja videona Lumin elämää ja meidän arkea. Järjestelmäkameralla saa ne teknisesti parhaat kuvat, mutta monesti ne hetket tulevat yllättäen ja silloin sinulla yleensä on se kännykkä käden ulottuvilla. Tilanteet tulevat nopeasti ja menevät myös ohi vielä nopeammin. Onneksi tänä päivänä kännyköissä alkaa olla sen verran pikseleitä, että niillä otetuista kuvista pystyy teettämään hyvin albumikuvia muistoksi. 




Aina kannattaa muistaa varmuuskopiointi, ettei käy niin, että ne tärkeimmät kuvat olivat sillä tietokoneen kovalevyllä, joka juuri tuhoutui. Alan ammattilaiset pystyvät nykyään melko hyvin pelastamaan tiedostoja, mikäli vahinko sattuu, mutta ennelta ehkäisy on paras tapa varautua katastrooffeihin. Kuvat kannattaa varmuuskopioida mielellään kahteen tai kolmeen eri paikkaan. Mikään elektroniikkalaite ei ole ikuinen. Kaikkein varmin kuvien säilytysmuoto on perinteinen valokuva. Kiva viettää perheen kanssa aikaa ja selailla vanhoja valokuvia albmista ja muistella tilanteita, mitä kuviin liittyi kuin klikkailla kuvia tietokoneelta.


Isän päivä -teatteri esityksen mainosjuliste. Kuvassa Thomas Pryke Lumi sylissä.

Äidiksi tuleminen on ollut elämäni paras asia. Työnpuolesta olen päässyt kuvaamaan lapsia ja tykännyt lapsista aina. Lapsikuvaukset ovat suosikkejani. Kuvauksissa voi hassutella ja leikkiä lasten kanssa. Alle pari vuotiaat lapset ovat niin aitoja tunteidensa kanssa ja eivät osaa vielä jännittää kuvattavana olemista samalla tavalla kuin aikuiset. Lapsia ei myöskään pysty ohjaamaan kameran edessä samalla tavalla kuin aikuisia ja juuri siksi pidän lapsikuvauksista erittäin paljon. Kaikki ne reaktiot ja ilmeet ovat niin aitoja!






 Olen odottanut sopivaa hetkeä omalle jälkikasvulle ja kun sain tietää olevani raskaana, en voinut uskoa sitä todeksi. Olin pakahtua onnesta. Pääsin kokemaan myös odotussajan ja sain myös tietää, mitä on aamupahoinvointi. Tai ei sitä enää kyllä voinut kutsua aamupahoinvoinniksi kun itselläni se oli melkein koko raskauden ajan. Jouduin olemaan töistä myös aika paljon pois. Raskausaika ei ollut ehkä kaikkein helpointa aikaa, mutta osasin myös nauttia kivoista hetkistä.

Lumi studiolla mukana tuotekuvauksissa.
Valokuva: Ilona Pakarinen


Nyt minä saan olla miltei kaksivuotiaan Lumi tytön äiti. Päivääkään en vaihtaisi pois <3

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!











sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Vauvan tuoksuiset kuvaukset

Meinaan joka kerta pakahtua kun pääsen kuvaamaan pieniä suloisia vastasyntyneitä eli Newborn kuvauksia. Newborn kuvaukset suositellaan otettavan ensimmäisten kahden viikon aikana syntymästä, jolloin vauva vielä nukkuu suurimman osan ajastaan. Yleensä äiti ottaa minuun yhteyttä jo raskaana ollessaan ja tehdään alustava kuvausvaraus lasketunajan tienoille. Kuvaukseen kannattaa varata noin 2-4h aikaa, koska kuvaukset toteutetaan vauvan ja äidin ehdoilla. Pieni vauva syö usein, joten kuvausten lomassa äiti voi ruokkia lastaan. Jos kuvauksissa keskitytään vain perheen pienokaiseen, kannattaa kuvaus hetki rauhoittaa muilta sisaruksilta.




Minulla on ollut vuoden verran studio Karhulan Teollisuuspuistossa, Pajatie 69, hyvien reittejen varrella. Sinne on helppo tulla Kotkan, Haminan ja Helsingin suunnasta omalla autolla. Auton voi jättää aitojen ulkopuolelle, mutta tarvittaessa sen saa myös suoraan studioni eteen. Kävellen ei myöskään ole pitkä matka Karhulan linja-autoasemalta, Kolmikulman läpi kävelyportille.

Studioltani löytyy veden- ja kahvinkeittimet, jääkaappi ja mikro välipaloja varten. Vauvakuvauksiin on erilaisia rekvisiittoja tytöille, sekä pojille pääpannoista käsintehtyihin paikallisesti valmistettuihin Noon Knitin Outin kutomiin neulemyssyihin ja peitteisiin. Teen yhteistyötä neulekaupan huippu omistajan kanssa ja hän tekee minulle tilauksesta ihania neuleita erilaisiin kuvauksiin :)
Viimeksi postasin Lapin Taikaa, missä tyttäreni Lumi seikkaili Pohjois-Suomessa Outin kutoma villapaita, kaulaliina ja myssy päällä. Lapin taikaa





Tämä pieni nappisilmä malttoi kuvauksissa nukkua ensimmäisten ruutujeni ajan :) Pikku herra katseli virkeenä, mitä ympärillä tapahtuu. Kaikki vauvat ovat niin suloisia ja olen etuoikeutettu kun saan ottaa heistä somia kuvia. Ikuistan pienet söpöt jalat ja kädet pienine sormine ja varpaineen. Kiva seurata kuvausten aikana vauvan erilaisia ilmeitä.











Vauva kuvauksiin lämmitän studiota etukäteen, ettei pienille tule kylmä. Pienet jalat ja kädet viilenevät nopeasti. Pikkuisten ääreisverenkierto on vielä heikko ja voivat vilustua helposti. Tämän vuoksi on tärkeää, ettei vauvaa kuvata liian kylmissä olosuihteissa tai vetoisassa paikassa.