Valokuvaaja Sofia Virtanen : Isoympyräkadun Valojen Yö

torstai 26. syyskuuta 2013

Isoympyräkadun Valojen Yö

20.9.2013 Haminassa järjestettiin jälleen vuosittainen kaupunkijuhla, Valojen Yö. Tapahtuma elävöittää ympyräkaupungin iltaelämän, ja kaduilla löytyykin jos jonkinmoista tarjottavaa; esityksiä, kauppiaita ja työpajoja. Keskustan miltei jokaisessa kadunnurkassa on jotakin nähtävää. Yli 20 vuotta sitten alkanut tapahtuma oli alunperinkin paikallisten järjestämä, yleisölle ilmainen piristys pimenevään syysiltaan. Vuosien kuluessa tämä pieni tapahtuma on kasvanut yhä laajemmalle alueelle kaupunkiin tuoden mukanaan vuosivuodelta useampia myyjiä, järjestäjiä, sekä tietysti vieraita. Suuntaa-antavaksi vierailijamääräksi onkin laskettu vuosittain 5000-6000 henkeä.

Myös Isoympyräkadulla kuhina jatkui vielä kello viiden jälkeen, kun Sofian studio yhteistyössä Haminan Teatterin kanssa toi kadulle second hand -myyntitorin. Studiolla järjestettiin myös Ateljee Hamina -kuvauksia, joissa kuvattavat pääsivät aikamatkalle vuosikymmenten taa pukeutumalla vanhoihin pukuihin, ja esiintymään vanhanajan tyylisiin, arvokkaisiin ateljee-potretteihin. Kiitokset tässä kohtaa Haminan Teatterille upeiden kuvauskostyymien lainaamisesta! Omista kuvistaan kuvattavalla oli mahdollisuus saada itselleen erilainen muisto vuoden 2013 Valojen Yöstä. Studiolla hääräsi myös Taru, joka teki pienemmille (ja myös isommille) juhlavieraille veikeitä kasvomaalauksia.

Kuva: Hanna Karvinen

Valojen yönä studion päivä alkoi verkkaisesti normaaleissa merkeissä. Kun kello lähestyi neljää, alkoi studion ahkera työharjoittelija Hanna pakkaamaan myytäviä tuotteita valmiiksi kadulle vietäväksi. Isoympyräkatu suljettiin Teatterin ja studion väliltä, ja paikalle alkoi ilmestymään muutamakymmentä myyntipöytää. Pöydät alkoivat hiljalleen täyttyä yksityisten sekä yritysten myyntitavarasta. Yrityksinä mukana olivat mm. Sofia Virtanen, Haminan Teatteri, His Master's Tattoo, Susilvala, TMI Sanna Pekkanen, FotoPR ja TMI Minna Udd-Kervinen. Lisäksi useat yksityishenkilöt olivat tuoneet tarpeettomiksi jääneitä käyttötavaroita, koristeita, vaatteita ja viihdettä myytäväksi. Myös festivaalivieraita alkoi ilmaantua paikalle, ja kaukaa torilta kantautui musiikkia; katu alkoi virittäytyä kaupunkijuhlatunnelmaan. Ilmassa tuoksui grillimakkara, tupakka ja viileää iltaa lämmittävä kahvi. Ihmiset tutkivat uteliaina valikoimaa, ja etenkin Sofian tuoma, laaja elokuvavalikoima kiinnosti nuorempia tutkijoita. Muutama olisi mielellään ottanut parikin elokuvaa mukaansa, mutta leffan k-merkintä sai huoltajan hylkäämään kyseisen idean. Nuoret shoppailijat eivät tainneet ihan käsittää, mitä saattoi odottaa hienolla kansitaiteella varustetulta elokuvalta, joka kuului genreen ”kauhu”.

Kuva: Hanna Karvinen

Vaikka sää oli aiemmin näyttänyt melko ikävältä ja sateiselta, rauhottui tilanne iltaan mennessä. Kun Isoympyräkadun ohjelma alkoi olemaan hyvässä vauhdissa, oli ilma mukavan viileä, perinteinen syyskuun ilta. Ihmiset olivat onneksi varautuneet tähän, ja pukeutuneet lämpimästi. Oranssin, keltaisen ja punaisen sävyiset irtolehdet värittivät tummaa asfalttia, ja mm. studiolta tuodut rakennustyömaavalot loivat kelmeää valoaan. Katuvalot syttyivät valaisemaan iltahämärää puoli kahdeksan tienoilla muiden valojen seuraksi. Lisääntynyt valo toi mukanaan myös Suomeakin kiertäneen pyöräilevän jazz-pianistin. Nimensä mukaisesti kyseessä on musiikillisesti lahjakas herra, joka ajelee pienellä pianolla varustetulla pyörällä tapahtumien ihmisvilinässä musisoiden kepeällä show-meiningillä. Musiikillista tunnelmaa levittänyt fillaristi kiinnitti huomiota, ja yleisö tuli silminnähden iloiseksi tästä esityksestä. Jotkut heittivät jopa tanssiksi.

Hämäryys alkoi hiljalleen muuttua pimeydeksi, ja ihmisvilinä alkoi vähetä Isoympyräkadulla, kenties keskustan aukeammille alueille odottamaan ilotulituksen alkamista. Ensimmäiset myyjätkin päättivät työrupeamansa yhdeksän tienoilla, ja alkoivat pakkaamaan tavaroitaan ja siirtymään vapaalle tutkailemaan kaupunkijuhlan tarjontaa Isoympyräkadun ulkopuolella. Myös kasvomaalauksia tehneen Tarun työrupeama alkoi olemaan päätöksessään, kun kasvomaalauksien pääasiallinen asiakaskunta oli suurimmaksi osaksi alkanut siirtymään katsomaan ilotulitusta, tai uinumaan koteihinsa. Kymmenen paikkeilla myös studion Sofia ja Hanna alkoivat keräämään myymättömiksi jääneitä tavaroita sisätiloihin tyytyväisinä melko rankkaan, mutta hyvin onnistuneeseen päivään ja iltaan.