Vieraana Haminan Teatterissa

Haminan Teatteri esittää: Vaimoni on toista maata

Ensi-ilta 1.11.2013

Haminan Teatteri tuottaa marraskun alussa ensi-iltaan ranskalaisen Gilles Dyrekin kirjoittaman, ja Reita Lounatvuoren suomentaman napakkatempoisen komedian Vaimoni on toista maata. Näytelmän on ohjannut Ville Kiljunen.

Helena ja Janne, umpirakastunut pariskunta, valmistautuu iloiseen illanviettoon Jannen vanhan luokkakaverin, Riston, ja tämän tyttöystävän kanssa. Kaverukset eivät ole tavanneet vuosikausiin, ja jälleennäkemisen riemu on ilmeinen. Riston tyttöystävä vaikuttaa kuitenkin omituiselta, hän ei puhu mitään! ”Onkohan hän ulkomaalainen?” Hillittömien väärinkäsitysten ketju vääntää ihmissuhteet solmuun, kerrostalokaksion kaaokseen ja katsojat kaksinkerroin naurusta.

http://www.haminanteatteri.fi/ohjelmisto/vaimoni-on-toista-maata/

Aloitin Haminan Teatterin esityksissä vierailun vuonna 2010. Ensimmäinen kuvaamani näytös oli tuolloin teatterissa pyörinyt Lumikki ja seitsemän kääpiötä, joka oli myös Ville Kiljusen ohjaustyötä.

Aiemmin olen käynyt taltioimassa teatterin uusimpien näytösten harjoituksia pressiä ja käsiohjelmia varten, mutta Vaimoni on toista maata -seurasin harjoituksia useampina kertoina, ja samalla kiinnitin huomiota siihen, miten roolihahmot muovaantuivat näyttelijöiden ja ohjaajan käsissä, aina ensi-iltaan asti.

Kävin seuraamassa näytelmän harjoituksia kamerani kanssa muutamana sunnuntaina. Kun harjoituksia kuvasi useampaan otteeseen, löysin joka kerta uusia juttuja ja koukkuja näytelmän edetessä. Minusta tuntuu, että saan näytelmästä enemmän irti, kun käyn seuraamassa ja kuvaamassa sitä aiempia näytelmiä enemmän. Joskus olen kuvannut pressikuvia näkemättä lainkaan kokonaista esitystä. Silloin haasteeksi muodostuu taltioida se tietty fiilis, jonka pitäisi välittyä katsojillekin.

Kuvatessa Haminan Teatterin näytelmää kokeilen erilaista lähestymistapaa, erilaisia kuvakulmia, objektiiveja ja valotuksia. Käytän salamaa ja kuvaan vallitsevalla valolla. Näin saan koko ajan etenevästä näytelmästä erilaisia otoksia, joista kunkin kohtauksen tunnelma välittyy parhaiten kuvien katsojalle.

Näyttelijät paransivat suorituksiaan jokaisella harjoituskerralla. Roolihahmot hioutuivat pikkuhiljaa muottiinsa, ja myös näyttelijät heittivät ohjaajalle omia ehdotuksiaan hahmojensa muokkaamiseksi. Vaimoni on toista maata -näytelmän ensimmäisellä vierailukerralla minua jäi mietityttämään millaiset asut kullekin roolihahmolle tulee. Näyttelijät näet harjoittelivat lähinnä omissa arkivaatteissaan. Lavasteet olivat tällöin jo miltei valmiina, mutta mielestäni jotain pientä puuttui vielä. Huomasin myös, että teatterille pari viikkoa aiemmin lahjoittamani tekokukkakimppu oli päässyt estradille mukaan näytelmään. Oli hienoa nähdä, että itselle turhaksi jäänyt esine oli saanut uuden elämän toisenlaisessa käytössä, parrasvaloissa.

Vaikka takana oli pitkä viikko, jaksoivat näyttelijät harjoitella tarmokkaasti esitystä. Näytelmän hahmoihin kuuluva Janne oli oikea vitsiniekka. Erityisesti roolihahmon omalaatuinen nauramistapa toi mieleeni erään henkilön omasta tuttavapiiristäni. Kikattelin asiaa itsekseni hämyisessä salissa kamera sylissä. Uutta vinkkeliä näytelmän harjoituksiin toi myös se, kun ohjaaja itse heittäytyi roolihahmo-Veeraksi. Eri sukupuolta edustavan hahmon näytteleminen ei näyttänyt haittaavan. Harjoittelun lomassa pidettiin pikainen kahvipaussi, jolloin ohjaaja kehui ja kritisoi näyttelijöitä. Kiljusen ohjaamistyyli oli todella kannustava ja tsemppaava.

Omaan makuuni tämä näytelmä uppoaa. Minä, joka en yleensä naura vitseille, huomasin hihitteleväni vähänväliä näytelmän aikana. Voinkin suositella tätä komediaa vaikkapa pikkujouluihin ohjelmanumeroksi. Yleisö ei tule pettymään.

Lopuksi kuvia muutamista harjoituksista :)

IKIoma juttu

”Pitää harrastaa, kun on vielä nuori ja kykeneväinen”. Tämä on lausahdus, jota kuulee erilaisissa muodoissa useasti puhuttaessa omasta harrastuksesta, tai vapaa-ajan vietosta ylipäätään. ”On sitten asioita, joita muistella vanhana”. Kyllä, se on ihmisen anatomian kannalta tosiasia, että iän karttuessa kroppa ei toimi enää samalla tavalla kuin parikymppisenä, ja fyysisesti erittäin vaativat suoritukset onnistuvat parhaiten nuoremmalla iällä. Iäkkyys ei kuitenkaan ole este rakkaan harrastuksen lopettamiseen. Kun 70 vuotta napsahtaa mittariin, ei elämä rajoitu kiikkustuoliin (emme kuitenkaan väitä, että kiikkustuoleissa olisi mitään vikaa!). Oma harrastus voi muuttaa muotoaan ikään sopivaksi, tai muuttua täysin johonkin toiseen vaihtoehtoon. Moni haalii erilaisia kokemuksia ja harrastaa hiki hatussa siinä uskossa, että tietyn iän ylittyessä aktiivisuus karahtaa kiville. Sofia ja Osallistumisen hurmaa –hankkeen projektityöntekijä Satu Liikkanen haluavat todistaa tällaisen ajattelutavan vääräksi, ja jakaa harrastuksen tärkeyden sanomaa iäkkäiden harrastajien avustuksella. 

Hyvinvointia kulttuurista -valokuvatempaus on avoin kaikille yli 70-vuotiaille henkilöille, joiden päiviä värittää jokin itselle tärkeä ja rakas harrastus tai askare. Lajilla ei ole väliä; se voi olla mitä vain aina leivonnasta laskuvarjohyppyyn. Tässä tempauksessa ei lasketa extreme-pisteitä. Tärkeintä on, että tämä harraste tuo tekijälleen hyvää mieltä, joka taas näkyy ulospäin, ja tuo hyvää mieltä myös muille.

Harrasteet ja ”se oma juttu” ovat tärkeitä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Nuorempana vapaa-ajanvieton ykkösjuttu on hyvää vastapainoa arjen työlle. Oma harraste on lääkettä mielelle ja keholle. Kun tekee sitä mitä rakastaa, pysyy henkinen hyvinvointi kunnossa ja mieli virkeänä, oli se sitten verkkaista aivojumppaa tai kovaa urheilusuorittamista. Fyysisesti toisille harrasteessa on tärkeää kokonaisvaltainen rentoutuminen ja kiireettömyys, toisilla taas kehon vieminen äärirajoille. Harrasteita ja niiden merkityksiä on yhtä monta kuin harrastajiakin. Harrasteet ovat olennainen tekijä elämästä nauttimisessa, ja kaikilla on oikeus siihen – oli minkä ikäinen tahansa.

Valokuvatempauksessa pyritään rohkaisemaan ja tsemppaamaan vanhempaa väestöä harrastamaan ja täyttämään arkea itselle mielekkäällä tekemisellä. Tempaus ei siis ole poseeraamiskilpailu, eikä kuvattavilta henkilöiltä vaadita mannekiinimaisia eleitä tai taitoja. Yläikärajaa tempauksessa ei ole, kunhan vuosia on kertynyt 70.

Kerratkaamme vielä kilpailun säännöt lyhykäisyydessään: Kilpailu on avoin kaikille yli 70-vuotiaille henkilöille, asuinpaikkaan, kulttuuriin tai sukupuoleen katsomatta. Henkilö kuvataan itselle tärkeän puuhan parissa; kuvassa harrasteen näkyminen on pakollista, ja siitä nauttimisen näkyminen tärkeää. Kuvan voi ottaa vaikkapa läheinen tai hoitokodin hoitaja, kunhan kuvattava on antanut luvan otoksen käyttämiseen tempauksessa. Kuva lähetetään digitaalisena (satu.liikkanen@koskenrinne.fi) tai paperisena (Osallistumisen hurmaa –hanke / Satu Liikkanen, Karhunkatu 2, 48600 Karhula) 15.10.2013 mennessä. Kaikista kuvista valitaan 21 parasta, ja valokuvaajamme Sofia Virtanen ikuistaa valitut henkilöt harrasteensa parissa ammattimaisin ottein näyttelykuviksi. Näistä kuvista kootaan Kymenlaaksoa kiertävä valokuvanäyttely, joka on esillä mm. kirjastoissa ja hoitokodeissa. Näyttelyaikataulu julkaistaan hankkeen sivuilla www.osallistumisenhurmaa.fi lokakuun aikana. Kaikki 21 valittua saavat Sofian ottaman potretin itselleen muistoksi tästä hienosta kokemuksesta ollessaan osana kulttuurin ja harrastamisen tärkeyden puolestapuhumisessa.

Allekirjoittanut on aktiivinen kuntosalitreenaaja ja viettää viikossa monia tunteja rehkien painojen parissa. Luin vastikään jutun 83-vuotiaasta kehonrakentajasta, joka on vielä vastikään, elämänsä ehtoopuolella osallistunut alan kilpailuihin yli 35-vuotiaiden sarjassa. Niin, ikä ei todellakaan ole este harrastamiselle.

Itsensä korostamisen tärkeys ja promootio

Unelmat ja tavoitteet ovat kaikille niitä omaaville taistelemisen arvoisia asioita. Nuori tyttö haaveilee lipuvansa kauniina catwalkeilla upeissa muotiluomuksissa, tai esiintyvänsä Voguen kannessa upeampana kuin koskaan. Autotallissa ensimmäistä demoaan rakentava rokkibändi haluaa nähdä singlensä nousevan soittolistojen kärkiin, ja esiintyvänsä suurelle, korviahuumaavasti hurraavalle yleisölle stadionilla. Jos tällaisiin asioihin suhtautuu ”se ois ihanaa, mut en mä koskaan sinne asti pääse”-asenteella, voivat kirkkaat unelmat muuttua nopeasti melankoliahunnulla peitetyksi, tavoittamattomaksi haaveeksi, jonka pohtiminen tekee pahaa. Unelmat kannattaa pilkkoa pienempiin paloihin, ja yksi tärkeä pala on promootiotyö. Itsensä korostaminen.

Sofian studiolla toteutetaan näitä pieniä palasia mallikansioiden ja promokuvien muodossa. Mallikansio on Voguen kantta tavoittelevalle tytölle ehdoton työkalu, jolla hän korostaa itseään muotilehdille ja mallitoimistoille. Mallinkansiossa kuvattavan näyttävyyden lisäksi tärkeitä ovat tasokkaat valokuvat, sekä siisti ja huoliteltu stailaus. Myös bändipromoissa ammattimaiset otokset niputtavat yhteen tärkeät tekijät, kuten bändin persoonallisuuden, tyylin ja erottuvuuden. Promokuvauksista kerroimme muutama blogipostaus sitten, kun haminalaisen Cry of Pain -yhtyeen kuvaukset suoritettiin Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa -henkeen. Tässä postauksessa syvennymme mallikansioiden toteuttamiseen.

Elokuun lopussa Sofia järjesti yhteistyössä Kauneuden Helmen ja vaateliike Ganchon kanssa mallikansiokuvaukset nuorelle Nealle. Kuvauksia edeltävänä iltana Kauneuden Helmen Helena, ja vaateliike Ganchon Hanna valikoivat sirolle Nealle sopivat asut pitäen silmällä syksyn muotia. Ganchon valikoimasta Nealle kerääntyikin muutama upea asukokonaisuus, jotka sopivat erilaisiin tilanteisiin; rentoa ja hillittyä arkikäyttöön, sekä siistiä ja juhlallista erityistilaisuuksiin. Monet naistenlehden toistavatkin samaa, paikkaansapitävää mantraa: jokaisella naisella tulisi olla edes yksi tasokas, kestävä ja sopiva vaate molempiin ääripäihin. Huomautamme myös, että sama asia pätee myös miehiin. Ganchosta tähänkin vaatepulmaan löytyy varmasti ratkaisu, ja mahdollisissa pattitilanteissa Ganchon Hanna tarjoaa ammattitaitoista apua.

Pitkät ja hyvänkuntoiset hiukset onnekkaasti omistavalle Nealle tehtiin jokaiseen vaatetyyliin sopiva kampaus. Kauneuden Helmen Miia taiteli hiuksiin tarvittaessa rennon, aukijätetyn lookin, joka muuntautui taidokkaasti käytännölliseksi ja siistiksi nutturaksi. Kuten sanottu, huono hiuspäivä voi pilata muutoin huolitellun ulkoasun. Vaikka ulkopuoliset eivät tätä näkisi, sen tuntee itse. Siksi varsinkin edustustilaisuuksiin kannattaa tarvittaessa turvautua ammattilaisen apuun. Kauneuden Helmen hiustaituri Miia ei jätä sinua pulaan tässä asiassa :)

Myös meikkiä muunneltiin tyyliin sopivaksi. Kuvaukset lähtivät yleisesti liikkeelle luonnollisemmasta ja hillitymmästä lookista. Kauneuden Helmen Helena aloitti meikin ns. nature lookilla, jossa meikki on nimensä mukaisesti luonnollisempi, ja sopii näin arkikäyttöön. Kasvot pysyvät freshin näköisinä koko pitkän päivän, ja siistiminen onnistuu pienellä sipaisulla puuteria. Kuvausten ja kokonaisuuksien muuttuessa juhlallisemmiksi ja sähäkämmiksi, myös meikkiä muunneltiin ja lisäiltiin tyyliin sopivaksi. Kuvausten loppupuolella Nean meikki oli voimakas ja näyttävä. Voimakkaat silmämeikit korostavat yleisestikin silmiä paremmin kuin kevyempi meikki, ja siksi sopivatkin mainiosti iltakäyttöön, kun arkiaskareet muuttuvat illan riennoiksi.

Musta neule, 39,95 euroa. Raidalliset sukat, 3,95 euroa. Gancho.

T-paita, 11,95 euroa. Pipo, 15,95 euroa. Toppaliivi, 29,95 euroa.

Housut, 34,95 euroa. Gancho.

Keltainen huivi, 29,95 euroa. Musta jakku, 59,95 euroa. 

Farkut, 59,95 euroa. Laukku, 49,95 euroa. Gancho.

T-paita, 23,95 euroa. Nahkatakki, 69,95 euroa. Gancho.

Nea oli mallina monipuolinen, ja hänelle sopii upeasti niin luonnollisempi stailaus, kuin sähäkkä ja rokahtavampikin tyyli. Kun tätä korostettiin ammattitaitoisilla valokuvilla ja taidokkailla stailauksilla, oli lopputulos hyvinkin onnistunut ja vakuuttava. Mallikansioiden yksi pääasiallinen tavoite on esittää malli muuntaumumiskykyisenä, ja Nean kohdalla asiassa onnistuttiin täydellisesti. Tietysti on tärkeää muistaa, että mallikansio on rakennettava sen mukaan, millaisiin mallintöihin tavoittelee. Kerro siis tyylin tarkoituksesta ennakkoon stailaajalle ja valokuvaajalle, jotta lopputulos on tarkoituksen mukainen, ja istuu mallitoimiston, lehden tai muotitalon tyyliin.

Mekko, 39,95 euroa. Sukkahousut, 9,95 euroa. Pikkulaukku, 29,95 euroa. 

Kietaisuvyö ja korut, mallin omat.

Kun alat hahmottelemaan mallikansioideaa, mutta käytännöntoteutus on hakusessa, ota yhteyttä Sofiaan. Valitsemalla hänet kuvaajaksi, saat varmasti ammattitasoiset kuvat, sekä hyviä vinkkejä poseeraamiseen ja yleiseen olemiseen kameran edessä. Kuvaajana Sofia löytää ihmisistä parhaat puolet, joita korostaa valokuvissa kuvattavan eduksi. Lisäksi kuvaustilanne on rento ja luonnollinen, joka tämä ihmsiläheinen kuvaaja mahdollistaa. Kuvattavaa ei nähdä vain kohteena, vaan myös persoonallisena ihmisenä, jonka mukaan kuvaukset etenevät. Sofialla toimii myös yhteistyössä Kauneuden Helmen ja Ganchon kanssa, joten stailauskaan ei ole pitkän matkan päässä. Tarjolla on erityisesti mallikansiotarkoitukseen räätälöityjä kuvauspaketteja, joihin kuuluvat kuvauksen lisäksi ammattitaitoinen meikkaus ja kampaus. Kuvauspakettien hinnat lähtevät 195 eurosta (sisältäen mm. alkaen kahden asukokonaisuuden taltioinnin, kuvien käsittelyn ja käyttöoikeuden, sekä paperikuvia). Meikkaushinnat lähtevät 45 eurosta, ja kampaushinnat 40 eurosta. Kuvauksiin voi tuoda omia vaatteita, mutta jos oma vaatekaappi näyttää ammottavan tyhjyyttään tai pursuaa tilanteeseen epäsopivia vaatteita, autetaan kuvauksen järjestyttyä siinäkin asiassa; kaikki tarpeellinen hankitaan tarvittaessa muualta, tai kuvattavan omista vaatteista ja asusteista loihditaan uusia kokonaisuuksia. Joka tapauksessa mukana on ammattimaista näkemystä muotikuvien ottamisesta.

Meikkauksen ja kampauksen toteuttaneen Kauneuden Helmen löydät Haminasta osoitteesta Isoympyräkatu 19 A 1. Ajanvaraukset ja lisätiedustelut voi esittää puhelimitse: Kynsiteknikko/meikkaaja Helena Laakkonen, 045 261 3633, ja parturi-kampaaja Miia Saarinen 044 251 7388. Kurkkaa myös nettisivuille http://www.kauneudenhelmi.fi/ , josta löydät mm. hinnastoja.

Vaatetuksesta vastasi vaateliike Gancho, joka palvelee osoitteessa Satamakatu 11, Hamina. Tasokkaasta ja muodikkaasta vaatetarjonnasta naisille ja miehille saa lisätietoja käymällä paikanpäällä tai soittamalla numeroon 044 515 8228. Liikkeellä on myös omat nettisivunsa, http://www.gancho.fi/.

Vaikkei ikinä pääsisikään catwalkille tai stadionille asti, on pienikin eteneminen asteittaista unelman toteutumista. Aloita se rakentamalla itsellesi Sofian kanssa näyttävä ja esittelykelpoinen mallikansio tai promokuvasetti, ja lähde valloittamaan maailmaa!

Isoympyräkadun Valojen Yö

20.9.2013 Haminassa järjestettiin jälleen vuosittainen kaupunkijuhla, Valojen Yö. Tapahtuma elävöittää ympyräkaupungin iltaelämän, ja kaduilla löytyykin jos jonkinmoista tarjottavaa; esityksiä, kauppiaita ja työpajoja. Keskustan miltei jokaisessa kadunnurkassa on jotakin nähtävää. Yli 20 vuotta sitten alkanut tapahtuma oli alunperinkin paikallisten järjestämä, yleisölle ilmainen piristys pimenevään syysiltaan. Vuosien kuluessa tämä pieni tapahtuma on kasvanut yhä laajemmalle alueelle kaupunkiin tuoden mukanaan vuosivuodelta useampia myyjiä, järjestäjiä, sekä tietysti vieraita. Suuntaa-antavaksi vierailijamääräksi onkin laskettu vuosittain 5000-6000 henkeä.

Myös Isoympyräkadulla kuhina jatkui vielä kello viiden jälkeen, kun Sofian studio yhteistyössä Haminan Teatterin kanssa toi kadulle second hand -myyntitorin. Studiolla järjestettiin myös Ateljee Hamina -kuvauksia, joissa kuvattavat pääsivät aikamatkalle vuosikymmenten taa pukeutumalla vanhoihin pukuihin, ja esiintymään vanhanajan tyylisiin, arvokkaisiin ateljee-potretteihin. Kiitokset tässä kohtaa Haminan Teatterille upeiden kuvauskostyymien lainaamisesta! Omista kuvistaan kuvattavalla oli mahdollisuus saada itselleen erilainen muisto vuoden 2013 Valojen Yöstä. Studiolla hääräsi myös Taru, joka teki pienemmille (ja myös isommille) juhlavieraille veikeitä kasvomaalauksia.

Kuva: Hanna Karvinen

Valojen yönä studion päivä alkoi verkkaisesti normaaleissa merkeissä. Kun kello lähestyi neljää, alkoi studion ahkera työharjoittelija Hanna pakkaamaan myytäviä tuotteita valmiiksi kadulle vietäväksi. Isoympyräkatu suljettiin Teatterin ja studion väliltä, ja paikalle alkoi ilmestymään muutamakymmentä myyntipöytää. Pöydät alkoivat hiljalleen täyttyä yksityisten sekä yritysten myyntitavarasta. Yrityksinä mukana olivat mm. Sofia Virtanen, Haminan Teatteri, His Master's Tattoo, Susilvala, TMI Sanna Pekkanen, FotoPR ja TMI Minna Udd-Kervinen. Lisäksi useat yksityishenkilöt olivat tuoneet tarpeettomiksi jääneitä käyttötavaroita, koristeita, vaatteita ja viihdettä myytäväksi. Myös festivaalivieraita alkoi ilmaantua paikalle, ja kaukaa torilta kantautui musiikkia; katu alkoi virittäytyä kaupunkijuhlatunnelmaan. Ilmassa tuoksui grillimakkara, tupakka ja viileää iltaa lämmittävä kahvi. Ihmiset tutkivat uteliaina valikoimaa, ja etenkin Sofian tuoma, laaja elokuvavalikoima kiinnosti nuorempia tutkijoita. Muutama olisi mielellään ottanut parikin elokuvaa mukaansa, mutta leffan k-merkintä sai huoltajan hylkäämään kyseisen idean. Nuoret shoppailijat eivät tainneet ihan käsittää, mitä saattoi odottaa hienolla kansitaiteella varustetulta elokuvalta, joka kuului genreen ”kauhu”.

Kuva: Hanna Karvinen

Kuva: Hanna Karvinen

Vaikka sää oli aiemmin näyttänyt melko ikävältä ja sateiselta, rauhottui tilanne iltaan mennessä. Kun Isoympyräkadun ohjelma alkoi olemaan hyvässä vauhdissa, oli ilma mukavan viileä, perinteinen syyskuun ilta. Ihmiset olivat onneksi varautuneet tähän, ja pukeutuneet lämpimästi. Oranssin, keltaisen ja punaisen sävyiset irtolehdet värittivät tummaa asfalttia, ja mm. studiolta tuodut rakennustyömaavalot loivat kelmeää valoaan. Katuvalot syttyivät valaisemaan iltahämärää puoli kahdeksan tienoilla muiden valojen seuraksi. Lisääntynyt valo toi mukanaan myös Suomeakin kiertäneen pyöräilevän jazz-pianistin. Nimensä mukaisesti kyseessä on musiikillisesti lahjakas herra, joka ajelee pienellä pianolla varustetulla pyörällä tapahtumien ihmisvilinässä musisoiden kepeällä show-meiningillä. Musiikillista tunnelmaa levittänyt fillaristi kiinnitti huomiota, ja yleisö tuli silminnähden iloiseksi tästä esityksestä. Jotkut heittivät jopa tanssiksi.

Hämäryys alkoi hiljalleen muuttua pimeydeksi, ja ihmisvilinä alkoi vähetä Isoympyräkadulla, kenties keskustan aukeammille alueille odottamaan ilotulituksen alkamista. Ensimmäiset myyjätkin päättivät työrupeamansa yhdeksän tienoilla, ja alkoivat pakkaamaan tavaroitaan ja siirtymään vapaalle tutkailemaan kaupunkijuhlan tarjontaa Isoympyräkadun ulkopuolella. Myös kasvomaalauksia tehneen Tarun työrupeama alkoi olemaan päätöksessään, kun kasvomaalauksien pääasiallinen asiakaskunta oli suurimmaksi osaksi alkanut siirtymään katsomaan ilotulitusta, tai uinumaan koteihinsa. Kymmenen paikkeilla myös studion Sofia ja Hanna alkoivat keräämään myymättömiksi jääneitä tavaroita sisätiloihin tyytyväisinä melko rankkaan, mutta hyvin onnistuneeseen päivään ja iltaan.

Kuva: Hanna Karvinen

Kuva: Hanna Karvinen

Kun Isoympyräkatu hiljeni, täyttivät värikkäät ja näyttävät ilotulitukset pimentyneen taivaan päättäen vuoden 2013 Valojen Yön.

Täten kiitämme kaikkia paikalla olleita myyjiä, apujoukkoja, sekä eritoten juhlavieraita! Ensi vuonna jälleen uusi Valojen Yö, uusine kujeineen ;)

Lopuksi kuvakollaasi, jonka kuvasi Vesku Lanki.