Vieraana Haminan Teatterissa

Haminan Teatteri esittää: Vaimoni on toista maata

Ensi-ilta 1.11.2013

Haminan Teatteri tuottaa marraskun alussa ensi-iltaan ranskalaisen Gilles Dyrekin kirjoittaman, ja Reita Lounatvuoren suomentaman napakkatempoisen komedian Vaimoni on toista maata. Näytelmän on ohjannut Ville Kiljunen.

Helena ja Janne, umpirakastunut pariskunta, valmistautuu iloiseen illanviettoon Jannen vanhan luokkakaverin, Riston, ja tämän tyttöystävän kanssa. Kaverukset eivät ole tavanneet vuosikausiin, ja jälleennäkemisen riemu on ilmeinen. Riston tyttöystävä vaikuttaa kuitenkin omituiselta, hän ei puhu mitään! ”Onkohan hän ulkomaalainen?” Hillittömien väärinkäsitysten ketju vääntää ihmissuhteet solmuun, kerrostalokaksion kaaokseen ja katsojat kaksinkerroin naurusta.

http://www.haminanteatteri.fi/ohjelmisto/vaimoni-on-toista-maata/

Aloitin Haminan Teatterin esityksissä vierailun vuonna 2010. Ensimmäinen kuvaamani näytös oli tuolloin teatterissa pyörinyt Lumikki ja seitsemän kääpiötä, joka oli myös Ville Kiljusen ohjaustyötä.

Aiemmin olen käynyt taltioimassa teatterin uusimpien näytösten harjoituksia pressiä ja käsiohjelmia varten, mutta Vaimoni on toista maata -seurasin harjoituksia useampina kertoina, ja samalla kiinnitin huomiota siihen, miten roolihahmot muovaantuivat näyttelijöiden ja ohjaajan käsissä, aina ensi-iltaan asti.

Kävin seuraamassa näytelmän harjoituksia kamerani kanssa muutamana sunnuntaina. Kun harjoituksia kuvasi useampaan otteeseen, löysin joka kerta uusia juttuja ja koukkuja näytelmän edetessä. Minusta tuntuu, että saan näytelmästä enemmän irti, kun käyn seuraamassa ja kuvaamassa sitä aiempia näytelmiä enemmän. Joskus olen kuvannut pressikuvia näkemättä lainkaan kokonaista esitystä. Silloin haasteeksi muodostuu taltioida se tietty fiilis, jonka pitäisi välittyä katsojillekin.

Kuvatessa Haminan Teatterin näytelmää kokeilen erilaista lähestymistapaa, erilaisia kuvakulmia, objektiiveja ja valotuksia. Käytän salamaa ja kuvaan vallitsevalla valolla. Näin saan koko ajan etenevästä näytelmästä erilaisia otoksia, joista kunkin kohtauksen tunnelma välittyy parhaiten kuvien katsojalle.

Näyttelijät paransivat suorituksiaan jokaisella harjoituskerralla. Roolihahmot hioutuivat pikkuhiljaa muottiinsa, ja myös näyttelijät heittivät ohjaajalle omia ehdotuksiaan hahmojensa muokkaamiseksi. Vaimoni on toista maata -näytelmän ensimmäisellä vierailukerralla minua jäi mietityttämään millaiset asut kullekin roolihahmolle tulee. Näyttelijät näet harjoittelivat lähinnä omissa arkivaatteissaan. Lavasteet olivat tällöin jo miltei valmiina, mutta mielestäni jotain pientä puuttui vielä. Huomasin myös, että teatterille pari viikkoa aiemmin lahjoittamani tekokukkakimppu oli päässyt estradille mukaan näytelmään. Oli hienoa nähdä, että itselle turhaksi jäänyt esine oli saanut uuden elämän toisenlaisessa käytössä, parrasvaloissa.

Vaikka takana oli pitkä viikko, jaksoivat näyttelijät harjoitella tarmokkaasti esitystä. Näytelmän hahmoihin kuuluva Janne oli oikea vitsiniekka. Erityisesti roolihahmon omalaatuinen nauramistapa toi mieleeni erään henkilön omasta tuttavapiiristäni. Kikattelin asiaa itsekseni hämyisessä salissa kamera sylissä. Uutta vinkkeliä näytelmän harjoituksiin toi myös se, kun ohjaaja itse heittäytyi roolihahmo-Veeraksi. Eri sukupuolta edustavan hahmon näytteleminen ei näyttänyt haittaavan. Harjoittelun lomassa pidettiin pikainen kahvipaussi, jolloin ohjaaja kehui ja kritisoi näyttelijöitä. Kiljusen ohjaamistyyli oli todella kannustava ja tsemppaava.

Omaan makuuni tämä näytelmä uppoaa. Minä, joka en yleensä naura vitseille, huomasin hihitteleväni vähänväliä näytelmän aikana. Voinkin suositella tätä komediaa vaikkapa pikkujouluihin ohjelmanumeroksi. Yleisö ei tule pettymään.

Lopuksi kuvia muutamista harjoituksista :)