Ikä hurmaa Kotkassa

Taannoin kerroimme Sofian olevan mukana Osallistumisen hurmaa -hankkeen Hyvinvointia kulttuurista K70 -valokuvaustempauksessa. Sofia, sekä Osallistumisen hurmaa -hankkeen Mari Palmroth, Satu Liikkanen ja Satu Suni kiersivät Etelä-Kymenlaaksossa 23 yli 70-vuotiaan henkilön luona kuulemassa ja kuvaamassa tämän rakkasta harrastusta. Kuvista ja tarinoista koottiin valokuvanäyttely, joka kiertää Etelä-Kymenlaaksossa vuoden 2014 aikana. Kerroimme näyttelystä, sen tavoitteesta ja kohtaamisista kuvattavien kanssa aiemmassa postauksessa ”Kohtaamisia”, kannattaa lukaista muistinvirkistyksenä, mikäli näyttelyyn on aikomus suunnata ;)

Hyvinvointia kulttuurista K70 -näyttely starttaa tammikuun lopulla, ja se on nähtävissä ennakkoon Karhuvuoren urheilutalolla (Ututie 4, Kotka) järjestettävässä Hurmaava ikä -tapahtumassa 28.1.2014.

Näyttely kiertää vuonna 2014 seuraavissa paikoissa:

28.1. Hyvinvointia kulttuurista -messut, Karhuvuoren urheilutalo

30.1.-22.2. Karhulan kirjasto

28.2.-31.3. Muistojen talo, Kotka

1.4.-30.4. Virolahden kirjasto

1.5.-30.5. Palveluyhdistys Rateva ry, Miehikkälä

2.6.-30.6. Pyhtään kirjasto

1.7.-16.7. Kotka-koti

17.7.-2.8. Kotkan kirjasto

4.8.-25.8. Karhukulman päiväkeskus

28.8.-29.8. Sosiaalialan osaamiskeskuspäivät, Etelä-Karjala

1.9.-30.9. Karhula-koti

1.10.-31.10. Haminan kirjasto

3.11.-28.11. Koskenrinne-koti, Kotka

Hurmaava ikä -tapahtuma avaa ovensa yleisölle klo 12.00. Tapahtumaan voi tulla katsomaan esityksiä, tutkimaan näytteilleasettajien tuotteita, tai vain viettämään tiistaipäivää kahvikupin ääressä hyvässä seurassa. Paikalle saapuu myös ikinuori ja räväkkä Aira Samulin, joka rohkaisee kansaa tekemään ja harrastamaan, ”iästä viis”!

Sofia on myös paikalla tapahtumassa, ja tuo oman osaamisensa myös tapahtumayleisön saataville.
Haminassa järjestetty Ateljee Hamina -kuvaukset olivat omalta osaltaan täysosuma, joten Ateljee Hamina palaa palveluineen myös Karhuvuoren urheilutalolle. Yleisön on siis mahdollista kuvauttaa itsensä upeaan ja arvokkaaseen ateljee-tyyliin. Ammattimainen kuvaaja, tyyliin sopiva kuvankäsittely ja Haminan Teatterin tarjoamat kostyymit takaavat näyttävän kuvan, joka kestää myös ajan hammasta. Kuvauksen kuvateetysten hinta on alkaen 25 euroa, ja koot lähtevät perinteisestä 10x15 cm kuvasta. Kaikki kuvat ovat pohjustettuja. Tässä jos missä on mahtava tilaisuus ikuistaa itsensä hieman erilaiseen potrettiin, ja herätellä vuosisatojen takaisia kuvaustraditioita uudelleen henkiin! Tai mikäli missasit Valojen Yönä Ateljee Haminan kuvaukset, nyt voit kirmata paikkaamaan tämän menetyksen, seuraavan mahdollisuuden aika on nimittäin vielä arvoitus ;)

Tapahtuma loppuu klo 15.00. Vaikka tilaisuus on suunnattu K70-näyttelyn mallien ikäluokalle, myös nuorempi yleisö on tervetullutta. Tällaisissa tapahtumissa voimme todeta, että hyvä meininki jatkuu, ”iästä viis!”

Tervetuloa viihtymään!

- Suvi

Lopussa vielä näytteitä Ateljee Haminan potreteista, joita Valojen Yönä räpsittiin :)

...ja maaksi sinun pitää jälleen tulla

On aihe, josta uutistoidaan mediassa päivittäin. Sitä tapahtuu jatkuvasti ympäri maailmaa sotien,
mielenilmausten tai onnettumuuksien seurauksena. Siitä tehdään lauluja, runoja ja kuvataidetta. Silti tämä aihe on monelle tabu, joka kätketään tumman verhon alle synkeänä ja epämiellyttävänä asiana. Tämä aihe on poisnukkuminen, ikiuni, kuolema. Miten jokin niin luonnollinen asia pelottaa, ja voiko se olla muutakin kuin synkeitä mielikuvia herättävä käsite?

Kuolema on nyky-yhteiskunnassa mielletty surulliseksi ja kielteiseksi asiaksi. Aina sitä ei haluta
kohdata millään tavalla. Kuolemattomuuden saavutus on monelle unelma. Tiede on ottanut oman
askeleensa kohti ikuista elämää tuntemassamme maailmassa kehittelemällä jäädytystekniikkaa, joka mahdollistaa ihmisen ruumiin säilymisen kauemmin kuin sen on tarkoitettu säilyvän. Moni elämän päättymistä pohtinut lapsi painaa itkuiset kasvonsa äidin olkapäähän sanoen ”Äiti, en minä halua kuolla”. Vaikka poisnukkuminen – etenkin lähipiiriin sattuessa – on surullinen tapahtuma, on se kuitenkin luonnollinen asia ihmisen maanpäällisessä vaelluksessa; jokainen vaellus saavuttaa päämääränsä joskus. Kauniissa ja arvokkaassa hautajaistilaisuudessa jätetään viimeiset jäähyväiset. Surutyön jälkeen voi taas suunnata katseensa tulevaan ja jatkaa omaa matkaansa niillä runsailla eväillä, jotka elämä vielä menetyksenkin jälkeen tarjoaa.

Sofia Virtanen ja Haminan Seurakunnassa pappina toimiva Kari Rautiainen järjestivät näyttelyn,
joka vie lähelle ihmisten henkilökohtaista elämää ja tunteita. Sukupolvien suru valokuvin -nimellä kulkeva näyttely esittelee poisnukkuneiden viimeistä matkaa, siunausta ja maahanlaskua vuosikymmenten saatossa. Näyttely koostuu puhuttelevista kuvista, sekä elämänkaarensa päähän tulleista ihmiskohtaloista kuvien takana.

”Näyttelykuvat kertovat sen hetken ajan- ja ihmiskuvista. Odotamme näyttelyn aiheuttavan
pohdintaa ja keskustelua.” kertoo Rautiainen. ”Hyvä elokuva saa ihmisen miettimään elokuvan
yksityiskohtia ja eri puolia matkalla teatterista kotiin. Samaa toivomme myös tältä näyttelyltä”.
Näyttelyn puhuttelevat kuvat saavat myös katsojan tunteet pintaan, lähemmäs, ikään kuin kosketusetäisyydelle. Tämä on mahdollisuus käsitellä omia, kenties kiellettyjä tai ohitettuja tunteita,
jotka ovat aiheutuneet läheisen menetyksestä. Surutyö on kuitenkin tärkeä osa menetyksestä toipumista, eikä sitä saa ohittaa esittämällä vahvaa itselle tai muille. Kuvien äärellä voi myös pysähtyä tutkimaan omia yleisiä tuntemuksia kuolemasta, mitä se itselle oikeastaan tuo mieleen.

”Kuvat ovat kuin peilejä. Niiden äärellä voi tutkia omia tunteita, ja sitä, miten itse reagoi
kuolemaan. Nouseeko päällimmäiseksi tunteeksi suru, pelko tai ahdistus, vai kenties rauha?”
Rautiainen sanoo. ”Tarkoitus ei ole kuitenkaan vaipua sielun syvimpiin synkkyyksiin”.

Näyttelyyn ei tietenkään tarvitse tulla vain suurien tunteiden vietäväksi, sillä valokuvista löytyy historiallisesti mielenkiintoisia yksityiskohtia ja oman aikansa tapoja hautajaistilaisuudessa.

Kuva: Suvi Nopanen

Kuvat ovat yksityishenkilöiden arkistoista, jotka lähettivät tarinansa vapaaehtoisesti Sofian ja
Rautiaisen käyttöön. Vanhimmat kuvat ja tarinat sijoittuvat vuosisatojen taakse, ja uusimmat 2000-
luvun alkuun. Allekirjoittaneen on tässä kohtaa pakko kohdistaa suuri kunnioitus kuvien lähettäjille,
sillä he jakavat näyttely-yleisön kanssa todella henkilökohtaisia asioita. Menetykset kun ovat olleet
aikanaan asianomaisille varmasti todella raskaita.

Sofia on valokuvaajana dokumentoinut monia hautajaisia. Miltä tuntuu olla mukana niin intensiivisessä tapahtumassa, jossa poisnukkuneen läheiset ovat herkässä ja haavoittuvassa tilassa?
”Olen kuvannut hautajaisia kymmenen vuotta. Alkuun tuntui todella vaikealta mennä ulkopuolisena
paikalle. Seurasin sivusta surevia ihmisiä heille hyvin henkilökohtaisessa ja tärkeässä tilaisuudessa.
Vuosien myötä olen kuitenkin oppinut kuvaajalle sopivan käyttäytymismallin hautajaisissa. Tilaisuudet ovat koskettavia, mutta olen yrittänyt pitää omat tunteeni syrjässä, jotta ne eivät häiritse kuvaustyötäni. En kuitenkaan edelleenkään voi olla tuntematta surua, kun näen surevia omaisia niin läheltä.

Hautajaiset ovat intensiivinen ja arvokas tilaisuus. Niissä on kaikesta surusta huolimatta rauhallinen
ja vainajaa kunnioittava ilmapiiri. Maahanlaskun jälkeisessä muistotilaisuudessa nähdään tunteita
laidasta laitaan, kun omaiset muistelevat nauraen ja itkien poismennyttä läheistään.”

Näyttely pidetään Haminassa Simeon Salin tiloissa 23.2. - 13.3.2014, sekä Miehikkälän Ratevassa
10.2. - 20.2.2014. Simeon Salin näyttelyn yhteydessä järjestetään myös uurna-näyttely, jossa on
esillä kotimaisin voimin tehtyjä, kauniita leposijoja tuhkatuille vainajille. Näyttelyiden jälkeen
kuvat tulevat näkyville Haminan Seurakunnan nettisivuille, http://www.haminanseurakunta.fi,
mikäli joku haluaa palata niiden äärelle, tai ei päässyt itse näyttelyyn paikalle.

Joskus elämässä on pysähdyttävä käsittelemään raskaitakin tuntuvia asioita. Kun asiat ovat
käsitelty, ja niihin saa ajallisesti etäisyyttä, eivät ne enää tunnu niin kivuliailta (tämän faktan olen
tainnut aiemmassakin blogipostauksessa todeta). Eletään elämää tässä ja nyt, matkaa on vielä
jäljellä!

- Suvi

Five pictures from Kim Weston nude workshop

Tässä Kim Westonin workshopista viiden kuvan sarjani. Kuvien valinta oli todella vaikeaa. En ole pahemmin tehnyt kuvasarjoja, missä kuvat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Yleensä kuvani ovat yksittäisiä teoksia. Halusin kuvissa vallitsevan saman fiiliksen ja tämän vuoksi valitsin kuvani myös samasta mallista. Kuvien sävymaailma on samankaltainen ja kuvissa oleva jännite.

Viimeisenä päivänä katsoimme kaikkien kuvaajien viiden kuvan sarjat läpi ja Weston antoi meille palautetta. 

Vedostin alla olevista kuvista toisen ja viimeisen liikkeeseeni ja ne ovat saaneet ihailua osakseen. Hieman arastellen päätin laittaa alastonkuvia liikkeeseeni ja mietin, miten asiakkaani suhtautuisivat kuviin. Miespuoliset ovat vitsailleet, että eivät pystyisi lähtemään vastaavalle kurssille kuvaamaan ja vanhemmat naiset ovat ihastelleet, miten olen kuvannut alastonta naista luonnossa.

Suosittelen lämpimästi muitakin kuvaajia liittymään kameraseuraan, missä on samankaltaisia ihmisiä. Siellä saa neuvoja ja vinkkejä kuvauksiin ja voi vaihdella ajatuksia. Kameraseurat järjestävät loistavia workshoppeja, missä oppii aina jotain uutta. Itse kuulun Kymen Kameroihin ja Saimaan Kameraseuraan.

http://www.sksl.fi/kymen.kamerat/

http://www.sksl.fi/saimaan.kameraseura/

Nudekuvausta Suomen miljöössä

Saimaan Kameraseura järjesti nudekuvauksen workshopin 13.-15.9.2013. Itseäni kun kiehtoo nudekuvaus, päätin lähteä ammentamaan lisää tietotaitoa. Ei ole mitään niin ainutlaatuista ja kaunista kuin ihmisvartalo. Miten valoilla ja varjoilla voidaan tuoda parhaat, tai huonot puolet vartalosta esiin.
Mutta tällä kurssilla oli kaikenlaiset salamalaitteet kiellettyjä. Itsehän kuvaan pääsääntöisesti studiossa, studiovaloilla ja miljöössä käytän käsiflasseja. Pääsin kokeilemaan uusia tapoja kuvata, hallita valoa ja varjoa luonnonvalossa, mikä on itselleni hieman vieraampaa. Käytössämme oli ainoastaan luonnonvalo ja heijastimet.

Kim Weston on amerikkalainen nudekuvaaja, joka seuraa esi-isiensä jalanjäljissä kuvaamisessa. Kävin tutustumassa hänen sivuihinsa ja haukoin henkeä katsellessa kuvia. Päätin, että tämän pro-kuvaajan oppiin on päästävä!
http://www.kimweston.com/


Workshop pidettiin luksushuvilalla Tolvanhelmessä Saimaanrannalla, Savonlinnassa, jossa on upeat puitteet luonnon helmassa kuvaamiseen.
Valokuvamallit olivat kaikki naisia ja jostain kumman syystä mieskuvaajia tuntui olevan enemmän työpajalla. Yövyin yhdessä mallien kanssa "päämökkiin", missä oli kaikki nykyajan varustelut porealtaasta lähtien. Näin pääsin tutustumaan malleihin, mikä helpottaa kuvauksissa kontaktin saamista mallin ja kuvaajan välillä.

Kallionpäällä oli yöpymismökit ja loputtoman pitkien portaiden alapäässä avautui huikeat näkymät Saimaanjärvelle. Iltasin saunottiin, grillattiin, keskusteltiin kuvaamisesta ja kuluneesta päivästä. Tutustuin muihin kuvaajiin ja heidän kuvaustyyliinsä. Heidän kanssaan pystyimme vaihtelemaan kuvauskokemuksia ja kuvausvinkkejä.

Malleja oli kolme ja meidät jaettiin kolmeen ryhmään. Ryhmissä kuvasimme vuorotellen valitsemissamme paikoissa. Weston kierteli ryhmissä ja antoi neuvoja ja vinkkejä kuvaamiseen. Olin niin innostunut kuvauskurssista, että silloin kun ei ollut minun vuoro kuvata, kuvasin myös luontokuvia ja muuta vallitsevaa ympäristöä. Kurssi oli itselleni todella rentouttava, vaikkemme paljon ehditty nukkua. Aamusta iltaan kuvattiin ja illat vielä valittiin ja käsiteltiin kuviamme ja vaihdettiin ajatuksia.
Sain omiin visiohin taas ihan uutta potkua ja energiaa.

Viimeisenä päivänä jokaisen piti valita omista kuvista viiden kuvan sarja. Tämä oli minulle todella haasteellista. Innoissani kuvasin yli 2000 ruutua ja kun olen todella kriittinen omista kuvistani, niin valinta tuntui todella työläältä. Seuraavassa postauksessa voisin julkaista viiden kuvan sarjani ja kertoa hieman niistä.

http://www.tolvanhelmi.fi/

Kohtaamisia

Kun ihminen ehtii 70 vuoden paremmalle puolelle, on hän nähnyt ja kokenut elämässään paljon. Kokemukset luovat viisautta, ja muovaavat näkökulmia uudella tavalla. Usein nämä kokemukset puetaan tarinoiksi tai jutusteluksi kahvipöydissä tai yhteisellä kävelyllä. Kun kohtaa vanhemman, kokemusrikkaan henkilön, kannattaa hänen tarinoitaan kuunnella; nuorempi sukupolvi voi ottaa oppia monista tarinoista ja kokemuksista, jotka ikäihminen jakaa. Vaikka viisikymppisenäkin olisi ehtinyt nähdä ja kokea kaikenlaista, ei siinä iässä ole saanut vuosien tuomaa etäisyyttä ja oikeaa perspektiiviä asioihin. Kuten vanha viisaus sanoo, asiat oppii näkemään oikealla tavalla hieman kauempaa. Ikä tuo rauhaa ja tasapainoista suhtautumista nuorempana koettuihin, ikäviinkin asioihin.

Aiemmin teimme postauksen Hyvinvointia Kulttuurista –hankkeesta, jossa Sofia on mukana. Tempauksen aikana hän kuvasi 23 tempauksen näyttelyyn valittua mallia, kaikki yli 70-vuotiaita. Kuvausten myötä Sofia pääsi hyvin lähelle ikäihmistä ja tämän rakasta harrastusta, joka oli läsnä kuvattavan jokapäiväisessä elämässä tuomassa iloa ja mukavaa aktiviteettia. Miten kuvaukset menivät, ja mitä nuori kuvaaja oppi vietettyään aikaa paljon nähdeiden ja kokeneiden ihmisten kanssa. Tapaamisten myötä nousi esille myös harrastamisen tärkeys, niin yleisesti kuin henkilökohtaisestikin.  Pyysin Sofiaa kertomaan lisää kohtaamisistaan kuvausten nimissä:

”Satu Liikkanen kysyi minua mukaan hankkeeseen. Kiinnostuin heti valokuvatempauksen aiheesta, joka oli ikäihmiset rakkaan harrasteensa parissa. Omat isovanhempani ovat jo siinä kunnossa, että heidän on käytettävä eri palvelutalojen ja  –laitosten palveluita, ja olen nähnyt miten vanhuksia eri paikoissa kohdellaan. Toivoisin, että kuvat saisivat ihmiset ajattelemaan näitä asioita.

Projektin myötä pääsin tapaamaan elämäniloa huokuvia ihmisiä, jotka saivat iloa ja energiaa omista harrasteistaan. Oma kiinnostuksen kohde – oli se sitten ristikot tai laulaminen – pitää mielen virkeänä. Aktiivisesti harrastavat ihmiset ovat pirteitä, ja ajatus leikkaa kuin partaveitsi! Tekemisestä saa elinvoimaa, eikä tällöin jää laakereilleen makaamaan.

Kiersin haastattelijan kanssa kuvattavien kotona ja harrastetiloissa. Ihmiset ottivat meidät lämpimästi vastaan, esittelivät innoissaan omia ajanvietteitään. He olivat rentoja ja puheliaita. Minäkin pääsin tutustumaan aiemmin itselleni vieraampiin aktiviteetteihin, kuten pärekorien tekoon. Keskiaikaharrastajan vei meidät ruokaelämyksiin tarjoamalla villisikaa keskiaikaiseen tyyliin valmistettuna.

Itse olen aina tullut toimeen kaikenikäisten ihmisten kanssa, joten kuvattavien lähestyminen meni luontevasti. Joillakin saattoi olla jo hieman heikentyneempi kuulo, joten heille puhuin hieman äänekkäämmin ja selkeämmin. Tilanteeseen ja henkilön kohtaamiseen täytyy mukautua luonnollisesti. Minun oli helppo keskustella kuvattavien kanssa, ja kuuntelin mielenkiinnolla heidän kertomuksiaan, joissa saattoi jopa kuulla historian siipien havinan.

Itse kuvaussessio meni sujuvasti, kun itse sain keskittyä vain kuvaamiseen ja yleiseen jutusteluun. Mukanani ollut haastattelija kysyi olennaisimmat kysymykset ja kirjoitti muistiinpanoja. Yleensä haastattelu hoidettiin ensin alta pois, jonka aikana pystyin visualisoimaan ja suunnittelemaan henkilön ja harrasteen kuvausta luomalla erilaisia mielikuvia ja poimimalla kertomuksista olennaisimmat asiat. Otin huomioon kuvausympäristön, itse kuvattavan lisäksi harrasteen. Päällimmäisenä mietin sitä, miten saisin harrasteen sydämen ja pääasian näkymään kuvassa. Kaiken kaikkiaan kuvaukset onnistuivat hyvin. Kuvattavat olivat vilpittömästi otettuja siitä, että juuri heidät oli valittu 21 parhaan joukkoon näyttelykuviin.

Kuvausten tiimoilta sain hyviä elämänohjeita ihmisiltä, jotka olivat sitä nähneet reilusti minua enemmän. Elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta kun asenne on myönteinen, pääsee pitkälle. En epäile hetkeäkään etteikö kuvattavilla olisi ollut omakohtaista kokemusta näistä asioista.

Harrastukset pitävät kunnossa fyysisesti sekä henkisesti. Itse en tiennyt kuvattavien ikää etukäteen kuvausta aloittaessa. Ne selvisivät vasta kuvauksen jälkeen, ja olin hämmästynyt ihmisten ilmiömäisen hyvästä kunnosta iästään huolimatta. Itse näen itseni kameran takan vielä elämän ehtoopuolellakin. Tämän valokuvatempauksen, sekä omakohtaisten kokemusten myötä, suosittelen kaikkia hankkimaan harrastuksen, se kannattaa myös pitkällä tähtäimellä."

Nyt kun uusi vuosi on aluillaan, on hyvä aloittaa myös jokin harrastus – mikäli sellaista ei jo ole. Itse aion järjestää enemmän aikaa omassa elämässäni aina enemmän tai vähemmän läsnä olleelle harrasteelle – perinteiselle kuvataiteelle : )

- Suvi

Tunnelmallista joulua!

Koska studiolla ollaan jo joulutunnelmissa, rupatelkaamme hetki joulunajasta yleisesti, sekä mukavista perinteistä, joista nautitaan useimmissa talouksissa vain joulun aikaan.

Mistä se lähti? Ennenkuin joulupäivä 25.12. vakinaistui ympärimaailmaa tunnetuksi perhejuhlaksi, oli tämän päivämäärän paikalla talvipäivänseisaus, ja sen kunniaksi pidetty juhla. Vaikka kuukalenterin mukaan vietty juhla saattoi aikoinaan vaihdella ajankohdaltaan melko rajusti, keskittyivät useat eri kansojen pitämät juhlat myös joulupäivän tienoille. Kristinuskon leviämisen myötä päivä vakiintui useissa maissa nykyiseen malliinsa. Vaikka joulu koki juhlana kolhuja vuosien ja eri aatteiden leviämisen vallan myötä, herätti Charles Dickinsonin romaani Joulutarina (1843) ihmisten kiinnostuksen tätä kaunista juhlaa kohtaan uudelleen. Samana vuonna ilmeistyi myös ensimmäinen painettu joulukortti, ja joulun juhlinta sai uutta sijaa kansan keskuudessa.

Miltä se näyttää? Visuaalisesti joulunväreinä pidetään punaista, valkoista, kultaista, hopeaa ja vihreää. Nykyisin perinteitä pyritään myös rikkomaan, ja jouluaiheisiin kortteihin on ilmestynyt perinteisten värien ja elementtien (kuten kuusi, kynttilät, joulukoristeet, linnut ja tontut) lisäksi graafisia ja väriltään vähemmän perinteisiä aiheita. Joulukorttiperinteen alussa lähes kaikki kortit olivat kauniisti kuvitettuja, vaikkakin aiheeltaan hieman vähemmän jouluisia. Siten kuvitustyyli pysyi samana, mutta aiheet alkoivat muuttua jouluisemmiksi. Näitä kortteja näkee edelleen korttivalikoimassa, ja niitä lähetetäänkin ahkerasti tänäkin päivänä. Nykyisin valtaa ottavat myös humoristiset ja karrikoidut joulukortit, monitasoiset ja äänelliset joulukortit, sekä omasta kuvasta teetetyt kortit (näitä saa myös meiltä! ;) ). Uusimpana ja suurta suosiota niittäneenä korttimuotona näin tietotekniikan kulta-aikana ovat myös digitaaliset joulukortit, joita lähetetään sähköpostitse tai sosiaalisen median kautta. Tällöin ei ainakaan tarvitse huolehtia postien ruuhkista ja viimeisistä lähetyspäivistä! Jouluna suomalaissa talouksissa ja kaupanikkunoissa näkyy myös kaikenkokoisia, -värisiä ja -tuntuisia joulukuusia koristeineen, lahjapaketteja ja tonttuja. Myös kynttilät kuuluvat ehdottomana tunnelmanluojana joulusomistukseen.

Miltä se kuulostaa? ”Arhg, ne markettien joululaulurenkutukset ovat alkaneet taas!” on ajatus, joka monelle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen. Moni joululaulu on soinut joulukonserteissa, kodeissa ja kouluissa vuosikymmeniä. Joululaulut tuntuvat jakavan mielipiteen melko selkeästi kahteen ääripäähän; niistä pitäviin ja niitä karsastaviin. Jouluna suosittua musiikkia ovat olleet myös erilaiset klassisen musiikin teokset, kuten J.S.Bachin Jouluoratorio, sekä Pjotr Tsaikovskin Pähkinänsärkijä. Nykyisin myös erilaiset musiikkiartistit ovat tehneet joulunaikana erityisiä joulukiertueita, jolloin he esittävät oman tulkintansa tunnetuista joululauluista. Erityistä suosiota ovat saavuttaneet erilasten raskaan musiikin edustajien uusintaversiot klassisita ja kauniista joululauluista. Aina joulumusiikin ei tarvitse olla suoraan joulusta laulettua, vaan jokin tietty kappale voi muistuttaa jouluajasta muutenvain, ja täten muodostua henkilökohtaiseksi joulukappaleeksi. Allekirjoittanut kuitenkin vannoo joulukappaleena Lumiukko-piirretyn ”Walking in the air” -kappaleen nimeen.

Miltä se tuoksuu? Joulu on suomalaisessa kalenterissa vahviten liitetty erityiseen ruokakirjoon. Riisipuuro ja glögi lämmittävät jouluaamuna. Kinkku, laatikkoruoat ja rosolli tuoksuvat aattona monissa kodeissa, ja jälkiruokana herkutellaan joulutortuilla ja -piparkakuilla. Mausteista kaneli liittyy vahvasti joulutunnelmaan. Toki kaikki perheet eivät esimerkiksi suosi joulukinkkua, ja siksi suosittu korvike tälle on esimerkiksi kalkkuna. Myös suklaakonvehdit ovat suosittu ja hyvältä tuoksuva lahja, ja arkisen kiireen jäädessä joulutauolle on ihanaa piiloutua lämpöisen viltin alle lahjasuklaata syömään ja vaikkapa lukemaan.

Tämän postauksen myötä studio sulkee ovensa loppuvuodeksi, ja väki siirtyy ansaitulle joululomalle, joka alkaa 21.12.2013. Palvelemme jälleen ensi vuonna 2.1.2013 alkaen, uuden vuoden, uusien tuulien ja uusien kujeiden myötä.

Ihanaa ja lämmintä joulunaikaa itse kullekin säädylle, sekä räiskyvää vuoden vaihdetta! :)

Taas koittaa joulu lämpöinen

Vaikka ulkona on vielä synkkää ja melko lumetonta, alamme jo toiveikkaasti (kuka enemmän, kuka vähemmän) suuntaamaan katsetta reippaan kuukauden päähän. Joulu on taas ovella! Koska moni painii tälläkin hetkellä joululahjaideoiden kanssa, päätimme omistaa tämän postauksen lahjaideoihin, joita Sofian studiolta löytyy. Kaikkia studion tuotteita ei tule välttämättä edes ajatelleeksi kun miettii lahjaideoita, joita valokuvastudio voisi tarjota. Ja faktahan on, että valokuva-aiheiset lahjat pitävät pintansa vuodesta toiseen, ja säilyvät parhaimmillaan useiden sukupolvien ajan.

Kuvamukit ovat käytännöllinen ja hauska lahjaidea sekä nuoremmalle, että vanhemmalle lahjansaajalle. Mukin kylkeen on mahdollista teettää kuva omista arkistoista, tai Sofian ottama potretti, mikäli on studiolla kuvattavana käynyt. Muki omalla, lemmikin, perheen, lapsen tai vaikkapa sisaruksen kuvalla on varmasti henkilökohtaisempi kuin marketista löytynyt sarjatuotannolla teetetty muki.

Muki omalla otoksella, 15 euroa. Muki Sofian otoksella, 18 euroa.

Muotokuva on ammattimaisin ottein otettuna lähes aina esille päätyvä lahja. Kun vaikkapa perhekuva vuosimallia 2013 ripustetaan saman vuoden jouluaattona seinälle, voivat kuvan henkilöt poseerata samalla seinällä vielä jouluna 2033. Kuvassa voi esiintyä kuka tahansa (yksin tai isommalla porukalla), joka on jollakin tavalla merkityksellinen kuvalahjan saajalle. Tule studiollemme kurkkaamaan kuvauspaketteja, ja varaa sitä silmällä pitäen juuri tähän tarkoitukseen sopiva kuvausaika! Muistathan kuitenkin olla ajoissa, sillä kuvauksesta on hieman pidempi matka valmiiseen kuvaan.

Hamina-aiheiset lahjat ovat kaupungissa asuvalle, tai sieltä kotoisin olevalle henkilölle kaunis ja muistoja herättävä lahja. Hamina-tuotteita meillä on mm. asuinalue-teemaisina magneetteina ja pinsseinä, sekä upeilla kuvilla varustettuina mukeina. Hamina on itsessään, pienestä koosta huolimatta, ainutkertainen ja kaunis kaupunki näyttävine asemakaavoineen, joten Hamina-aiheinen tuote on vaikkapa pääkaupunkiseudun vilskeeseen muuttaneelle haminalaiselle koti-ikävää lievittävä lahja. Asuinalue kohtaisten magneettien ja pinssien koko kirjo löytyy Sofian studiolta, joten voit tulla paikanpäälle tarkistamaan löytyisikö juuri sinun kotikulmasi valikoimasta.

Mukit, 15 euroa / kpl.

Pinssit ja magneetit, 3 euroa / kpl.

Kirjat ovat mukava viihdyttäjä, kun ulkona tuivertaa lumimyrsky ja paukkupakkaset. Onko lahjansaaja innokas lintukuvaaja tai Sielun Veljien uskollinen fani? Kiinnostaisiko häntä Rajantakainen Karjala, tai Ville Haapasalon seikkailut itänaapurissa? Sofian studiolla myynnissä olevissa kirjoissa yhteisenä tekijänä ovat tasokkaat ja näyttävät kuvat, joita useimmissa kirjoissa elävöittävät fakta- tai fiktiopohjaiset tekstit. Kirjoja on useita, ja varmasti jokaisentyyppiselle lahjottavalle löytyy sopiva opus.

Ville Haapasalo, 32 euroa.

Rajantakainen Karjala, 40 euroa.

Vuoden Lintukuvat, 34 euroa.

Sielun Veljet, 34,95 euroa.

Lahjakortit ovat monipuolisin lahja, joka mahdollistaa saajalle juuri häntä miellyttävän lahjan valinnan. Mikäli et osaa päättää kaikkien yllämainittujen ideoiden väliltä juuri saajalleen sopivinta lahjusta, on lahjakortti turvallinen ja valinnanvapauden mahdollistava ilahduttaja.

Asuuko sinulle läheinen henkilö kaukana, tai onko hänellä jo kaikkea, jota kuvitella saattaa? Haluaisit kuitenkin muistaa häntä joulunaikana jotenkin. Studiolla on aina marraskuun loppuun asti käynnissä joulukorttikuvaukset, joista voi teettää yksilölliset ja ilahduttavat kortit usealle itselle tärkeälle henkilölle. Ideana on tulla kuvaukseen Sofian kameran eteen, ja session parhaasta kuvasta teettää min. 20 korttia lähetettäväksi. Joulukorttiaiheinen postaus löytyy arkistostamme pari julkaisua sitten :) Ja sitten valppaana: jotta jouluterveiset ehtisivät ajoissa perille, on ne lähetettävä viimeistään 13.12.2013!

Vielä on tovi aikaa miettiä juuri omalle läheiselleen sopiva lahja! Vaikka joulukiire alkaa jo nostamaan päätään, muistathan kuitenkin, että studiolla tilausten viimeinen jättöpäivä on 5.12.2013, mikäli tilauksen on tarkoitus ehtiä pukinkonttiin ;)