Aamujeni aurinko, Iltojeni ilo

Aamulla kun herään, tuo hymyilevä tyttö katsoo minuun. Illalla kun menen nukkumaan sama iloinen tyttö hymyilee ennen kuin nukahtaa. Äitiys on kyllä parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Aivan mahtavaa, että olen päässyt itsekin kokemaan sen. Nyt olen nauttinut tästä kotiäitinä olemisesta päälle viisi kuukautta. Lumi täytti joulukuussa viisi kuukautta. Nämä kuvat otin kun hän oli 1,5 viikon ikäinen. Aika menee ihan liian nopeasti. Nautin jokaisesta päivästä ja hetkestä, (myös niistä maitokakka vaippojen vaihtamisesta) minkä vietän vauvelin kanssa (jos nyt kohta voi enää vauvaksi sanoa). Lapsi kasvaa silmissä.

Vauvan ollessa vielä mahassa päätin pyrkiä ottamaan päivittäin hänestä kuvia. Tähän päivään asti olen siinä onnistunut. Muutaman kerran kuukaudessa tulee otettua studio olosuhteissa kuvia, mutta sen lisäksi otan kännykällä, videokameralla sekä tuollaisella puolijärjestelmäkameralla. Kuvat on se, mitä muistojen lisäksi jää vuosienkin jälkeen. Ristiäisiin tein valokuva-albumin vieraiden ihasteltavaksi. Siellä oli meidän arkea valokuvina. Minusta on kiva katsoa valokuvia albumista, kuin jostain tietokoneen näytöltä. Albumi on myös helppo ottaa mukaan kun menen vierailemaan isovanhempieni luona.

Vauva-arki on kylläkin sen verran mukaansa tempaavaa ja kiireistä, etten ole ristiäisiin tehdyn albumin jälkeen ehtinyt montaa kuvaa tilaamaan ja laittamaan albumiin. Tarkoitus on pikku hiljaa käydä kuvia läpi, käsitellä ja tilailla. Askarrella albumiin kuvateksteineen. Se on sitten kiva muisto myös Lumille kun kasvaa isommaksi ja haluaa nähdä vauva aikansa kuvia.

Lumin toiset studiokuvaukset :) Ensimmäiset otti Johanna Greijus kun itse olin vielä toipumassa synnytyksestä.

1,5 viikon jälkeen synnytyksestä halusin myös itse päästä kuvaamaa vauveliani studio-olosuhteissa. Pystytyin makkariimme kuvaustaustatelineet, taustat ja studiovalot. Raijasin ison arsenaalin kuvausrekvisiittaa, mitä halusin testailla oman pikku prinsessani kanssa rauhassa. Kyseiselle päivälle en ollut suunnitellut mitään muuta ohjelmaa vaan halusin keskittyä vain meihin kahteen (ja vauvan isään :D ).

Meillä meni kuvauksissa kaiken kaikkiaan nelisen tuntia aikaa imetystauot mukaan lukien. Alle 2 viikon ikäinen vauva on siitä hyvä kuvattava näihin vastasyntyneen kuvauksiin eli Newborn kuvauksiin kun nukkuu melkeimpä kaiken aikaa. Ja oli elokuun lämpöiset ilmatkin vielä, niin ei tarvinnut pelätä, että vauva vilustuisi kuvauksissa vaatteettomana.

Halusin ottaa isä tytär kuvia. Yksityiskohtia pienistä varpaista, millä ei ole otettu vielä askeltakaan. Isän ja tyttären käsistä ja sormista, millä on huima koko ero. Vauvan jalat lepäämässä rauhallisena isän turvallisissa käsissä.

Tykkään voimakas kontrastisista mustavalkokuvista ja mielestäni se sopi myös näihin kuviin paremmin kuin värikuvat. Mustavalkokuvat ovat ajattomia ja tyylikkäitä. Halusin tehdä kuvista sarjan, mikä sopii myös kodin sisustukseen tauluiksi seinille. Kuvat laitan mustiin kehyksiin, jotka tuovat kuvat hyvin esille ja antavat niille oman tilan. Mustat kehykset tuovat kuviin dynamiikkaa.

Vastasyntyneen kuvaus kannattaa tehdä kahden viikon sisällä syntymästä. Lapsi nukkuu silloin suurimman osan ajastaan ja helpottaa nukkuvien kuvien ottamista. Vauvaa on myös tällöin helppo käsitellä kuvauksissa. Kuvauksiin kannattaa varata reilusti aikaa, mielellään pari kolme tuntia.

Jos olet kiinnostunut vastasyntyneen kuvauksista, niin tiedustelut puhelimitse 040 5529 885 tai sähköpostitse sofia @ sofiavirtanen.fi

Olen tällä hetkellä vielä äitiyslomalla, joten en välttämättä pääse heti vastaamaan puhelimeen tai sähköpostiin. Kuvauksia teen silloin tällöin, mutta en päivittäin :) Kuvausaikoja kannattaa kysellä ajoissa.

Lumivalkoinen Joulu

Meillä on tapana viettää joka toinen joulu Pohjois-Suomessa, Rovaniemen ja Keminjärven puolessa välissä sijaitsevassa Misin kylässä. Siellä järven rannalla asuu mieheni vanhemmat. Joulu tuli ja meni enkä ehtinyt montaa kuvaa julkaista facebookissa. Päästyämme takaisin kotiin ajattelin vielä jälkikäteen julkaista muutamia kuvia Lumin ensimmäisestä joulusta.

Etelään ei tänäkään vuonna saatu valkoista joulua, mutta onneksi me pääsimme Andreaksen ja Lumin kanssa nauttimaan siitä pohjoisessa. Mitään paukkupakkasia ei ollut, jouluaatto yönä mittari painui -15 astetta. 

Kaveri vinkkasi ennen matkaa tulevista revontulista ja niitä me sitten porukalla kyttäilimme. Otin reissuun mukaan Canon 5D Mark III varusteineen, johon kuuluu myös Manfrotton jalustani. Andreaksen isä, Lumin farfar sanoi revontulista ja ryntäsin tuota pikaa jalustan ja kamerani kanssa pihalle pimeeseen. Keittiönikkunasta kajasti hieman valoa lumihankeen ja taskulampulla valomaalailin punaista saunamökkiä pitkän valoituksen aikana. Nämä olivat kolmannet revontulikuvani ja tosiaan minähän olen tottunut enempi kuvaamaan ihmisiä kuin luontoa, niin tämä on minulle tälläistä opettelua :D

Revontulia pääsin kuvaamaan vielä toisenakin iltana kun Andreaksen sisko Åsa mainitsi nähneensä niitä taivaalla. Oli kyllä kiva seisoskella yksin pimeässä pihalla keskellä hiljaisuutta.

Aikaisempina vuosina olemme porukalla hakeneet joulukuusen metsästä, mutta tänä vuonna minulta valitettavasti jäi kuusenhakureissu väliin kun keskityin omaan pikku tonttuuni tuvassa. Lumi pääsi tapamaan ensimmäistä kertaa tätiään ja kahta serkkuaan. Oli kiva nähdä kaikki lapset yhdessä. Hieman isommat serkukset leikkivät joululahjoillaan ja Lumi seurasi lattialla vieressä heidän puuhiaan. Otettiin myös Lumin kanssa joulukuusen ääressä joulutunnelmakuvia.

Juuri sillä kertaa kun menen ja jätän oman 70-200mm objektiivini kotiin, niin olisi ollut upea tilaisuus päästä kuvaamaan Hiiripöllöä kuusen latvassa. Tässä minun räpsyni ikkunan läpi 24-105mm:llä. Ei minusta taida lintukuvaajaa tulla... :/ Pöllö tuntui kiusaavaan minua tahallaan. Seuraavana päivänä kun menimme vaunuilemaan Lumin kanssa, Hiiripöllö lensi taas reittimme varteen kuusen nokkaan tönöttää..  Siinä vasta olisi ollut helppo kuvauspaikka, mut ehei, kun menin jättämään sen objektiivin pois matkasta... (automme oli ääriämyöten täynnä tavaraa...)

Laitan tähän vielä muutaman kännykkä räpsyn kun ei ollut sattumoisin kameraa vaunulenkillä mukana.

Jatkoin sitten Lumin kuvauksia sisällä lämpimässä :D

Mutta ei yksikään huippumalli loputtomiin jaksa kameran edessä hymyillä ja poseerata. 

Tässä vielä muutamia Lumin lahjoja :)

Kotiäidin yölliset seikkailut

Omat kuvausprojektit jäävät usein taka-alalle töiden lomassa. Nyt äitiyslomalla olen ehtinyt tekemään myös omia kuvauksia :) Yleensä kuvaan ihmisiä, mutta välillä on kiva päästä testailemaan ihan luontokuvaustakin.

Jokaisella kuvaajalla on yleensä se oma juttu, missä on hyvä. Minun kompastuskivi on nimenomaan luontokuvaus. Eräänä iltana lähdin ystäväni Tarun kanssa testailemaan luontokuvaamista ja kameran asetuksia. Tarkoitus oli kuvata myös filmille, mutta valitsemamme ajankohtana oli todella kova ja kylmä tuuli. Kävimme kiertelemässä Haminassa ja Kotkassa. Päädyimme kuvaamaan Hallaan ja Tiutiseen. Vaikka luulimme pukeutuneemme lämpimästi, hetken kuvatessa ulkona näpit jäätyivät ja kylmä viima meni luihin ja ytimiin.

Lähdimme illan hämärtyessä liikenteeseen ja seurasin kaiken aikaa kun tuli pimeämpää. Tarkoitus oli päästä sinisen hetken aikoihin kuvaamaan, kun taivas on kaunis sininen. Minusta on aina ollut kiva ajella auton kanssa ja silloin kun sain ajokortin, tuli ajeltua öisin aika paljonkin. Pari kesää meni kuvausten ohessa myös taksin ratissa. Nautin nimenomaa iltavuoroista kun aloitin työvuoron valoisaan aikaan ja näin kesäöiden hetken pimeyden ja aamuyöllä taas auringon nousun. Löysin paljon uusia kuvausympäristöjä ja pääsin seuraamaan, miltä eri paikat näyttävät eri vuorokauden aikoihin. Välillä vilahti eri eläinlejakin, mitä normaalisti ei välttämättä huomaa liikkuessaan päiväsaikaan. Ja kun tosiaan en ole hirveästi luontokuvausta harrastanut ja mennyt metsään etsimään niitä eläimiä kamerani eteen.

Hallan tiellä oli kiva jäädä vain katsomaan, miten meri tyrskysi ja laineet löivät rantaan raivokkaasti.

Ajellessa bongasin myös yöllisen yksinäisen katulampun. Näkymästä tuli mielestäni kauheleffat mieleen.

Tuli myös testailtua kylmäaseman mageita värejä oman sinisen kiiuskani kanssa. Monissa huoltoasemissa on upeat värit ja valot.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Rauhallista Joulun odotusta :)