Juhannustaikoja

Valokuvaajille kesä on sesonkiaikaa. Kesällä kuvataan rippikuvia, valmistujaisia, häitä, perhekuvia ulkona jne. Kaikki kesät (kun valokuvaajaksi ryhdyin) on mennyt kuvauksien parissa. Eikä se minua haittaa. Mikäs sen mukavampaa kun kesällä mennä ulos kuvaamaan luontoon muotokuvia. Pääsee studion toimistosta tietokoneen äärestä raikkaaseen ulkoilmaan, eikä tarvitse tujoitella näyttöä kaunilla kesäsäällä.

Kun kuvaan ulkona, niin aina on plussaa, jos kuvauksiin saan jonku assarin. Monesti se on joku tuttuni, työntekijä Suvi, harjoittelija, bestman tai kaaso, kuvattavan äiti tai isä jne. Tämä nopeuttaa ja helpottaa kuvauksien sujuvuutta. Assari toimii monesti valomiehenä ja pitää käsisalamaani ja sateenvarjoa. Minä kerron, missä kohtaan assari/valomies seisoo suhteessa kuvattavaan. Tämä assari/valomies siirtyy omilla jaloillaan niin paljon nopeammin paikasta toiseen kuin, että siirtelisin jalustalla olevaa salamaa. Näin myös säästämme aikaa, mitä ei yleensä varsinkaan hääkuvauksissa ole käytettävissä :)

Nämä alla olevat kuvat ovat Chicks´n´cars kalenterimme kuvauksista vuodelta 2012.

Kuuteen vuoteen päätin ensimmäistä kertaa pitää kesälomani kerrankin kesän aikana. Liikkeemme on suljettu ja minä ja Suvi lomalla 16.-30.6 välisen ajan. Mutta kun tykkään niin paljon työstäni ja kuvaamisesta, niin enhän minä ole voinut kieltäytyä kuvauksista :D Olen käynyt "lomani aikana" tekemässä muutamat kuvaukset ma-to. Päätin myös ottaa kaiken irti "lomasta" ja käydä myös kokeilemassa, miltä tuntuu olla itse kuvattavana. Kävin eilen Helsingissä Vesa Tynin kuvattavana. Tutustuin Vesaan viime syyskuussa Kim Westonin nudekuvaustyöpajalla. Pidin hänen kuvaustyylistään. Kuvissa on voimakas kontrasti ja tummanpuhutteleva sävy. Saimme ajoitettua aikataulumme ja ajelin kesäautollani Helsinkiin. Ja voin samaistua kaikkiin kuvattaviini. Kyllä jännitti! Olin ottanut useita vaatekokonaisuuksia kuvauksiin mukaan ja kaikenmaailman koruja ja kenkiä. Lähetin kuvaajalle etukäteen kuvia vaatevaihtoehdoistani ja keskustelimme, mitä vaatteita pukisin itse kuvauksiin. Esitin kuvaajalle toiveita, mikä on kuvauksen teema, minkälainen kuvauspaikka voisi olla jne.  

Itse olen todella kriittinen minusta otetuista kuvista. Mietin pitkään, ennenkuin uskaltauduin mennä itse toisen kuvaajan kuvattavaksi. Ja itse olen tottunut olemaan kuvaaja kameran takana, niin voi luoja miten vaikeaa olikin siirtyä sinne kameran eteen. Kuvauksissa otettiin erilaisia asentoja minusta autoni kanssa. Tänään olo on kuin olisin käynyt tekemässä kovan salitreenin :) Kuvauksissa eri asennoissa poseeratessa piti jännittää jokaista kehon osaa. Ja kun säädettiin valojen ja asentojen kanssa, niin yhdessä ja samassa asennossa olin myös melko pitkään. Mutta kyllä oli hauskaa! ja automatkalla Helsingistä kotiin odotin kuin kuuta nousevaa, milloin Vesa laittaa sen ensimmäisen kuvan minusta. 

Tänään sain ensimmäisen kuvaussessiomme tuotoksista käsiteltynä. Ai vitsi se oli upea! Tuli itsellekin sellainen tunne, että mustakin voi ehkä saada hyvän kuvan. Ja heti piti mennä laittamaan kuva sinne sosiaaliseenmediaan, Facebookkin.

Tätä kirjoittaessani olen nyt virallisesti lomalla. Huomenna lähdetään kavereiden kesken kaverin mökille viettämään juhannusta oli sää mikä hyvänsä. Kesäisin on ollut perinne, että juhannus on vapaa ja silloin vietämme omassa porukassa jussia saaressa. Grillataan, saunotaan, ongitaan, uidaan, pelataan pelikortteja ja nautitaan hyvästä seurasta. Joskus  nuorempana sitä on tullut tehtyä niitä Juhannustaikojakin. Näin juhannuksen ja kesälomien kunniaksi haluan julaistan vuodelta 2012 Sanna-Marin kanssa otetut kuvat. Niissä on pientä taianomaista tunnelmaa peltomaisemissa.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt

Kuvaamisen vakavoituessa alkuun kuvaustyylini oli kapinoiva ja ehkä osin synkähkö. Kävin kuvaamassa hautausmailla ja ränsistyneissä paikoissa. Kuvattavat olivat pukeutuneita mustiin, gootti- ja rock-tyylisiin vaatteisiin.

Nykyään kuvaan melko paljon studio-olosuhteissa, missä valo on kuvaajan hallittavissa kaikenaikaa. Yleensä kuvauksissa käytän kolmea tai viittä valoa kuvauksista riippuen. Studiossa on useita erivärisiä ja erityylisiä taustoja, jotka valitsen itse tai kuvattavan kanssa yhdessä vaatteista ja kuvauksen sisällöstä riippuen.

Haminassa sijaitsevassa studiossani olen ollut kuusi vuotta. Sinä aikana olen ottanut useita muotokuvia, kuvannut tapahtumia, esineitä, autoja, lemmikeitä jne. Kaikkein eniten kuvaan ihmisiä ja se on vahvuuteni kuvauslajeista. Olen sosiaalinen ja iloinen ihminen ja pidän ihmisistä. Jokainen ihminen on kuvan arvoinen.
Tykkään ihmisten piirteistä, muodoista, persoonasta. Koitan kuvieni kautta löytää jokaisesta niitä parhaita puolia esiin.

Lähden mielelläni kuvaamaan myös studion ulkopuolella. Ulkona pitää ottaa ihan eritavalla huomioon olosuhteet ja hallita niitä. Auringon paistaessa käytän paljon käsisalamoita loiventaakseni kuvattavien voimakkaita varjoja. Pilvisellä säällä on helpompi kuvata, mutta silloin puutuu auringon antama lisäpotku kuvista. Käytän myös paljon vastavaloa hyväkseni. Näin tulee myös "luonnollista" lenf flairia kuviin :D
Itsehän en tee suurempia kuvamanipulointeja, ainoastaan katson kuvien värisävyt, kontrastit jne kuntoon. Ja tottakai tulee korjailtua ihon värivirheitä, kiiltoja jne. Lukuunottamatta mallikansio- ja muotikuvia, joihin tehdään voimakkaampia muokkauksia.

Ohessa kuvia vuodelta 2012. Pari vuotta on jo ehtinyt vierähtää, mutta kun teen myös näitä omia kuvausprojekteja oman ammattivalokuvaamisen ohessa, niin aina ei riitä aikaa kuvien lopputyöstöön. Maksavat asiakkaat menevät aina omieni töiden ohi.

Kävin Sanna-Marin kanssa kuvaamassa Haminan metsissä. Ajatus oli ottaa kuvia luonnossa, ilman salamaa. Kokeilu onnistui erittäin hyvin :) Sanna-Maria oli helppo ohjata ja meillä oli oikein hauska reissu. Useampi tunti siinä vierähti kun ajeltiin pitkin Hamina pikkukyliä ja etsittiin sopivia kuvauspaikkoja.

Maijuzka meikkauskuvauksissa Porvoossa

Kävin Kotkan Valokuvakeskuksen kuvausmatkalla vuoden 2011 toukokuussa. Olen käynyt useammalla kuvausreissulla, jotka Kotkan Valokuvakeskus on järjestänyt yhdessä liikennöitsijä Tapio Heinon kanssa. Reissuissa olemme käyneet Venäjällä ja Virossa Heinon pikkubussilla. Ensimmäisellä reissulla mukana oli myös Suomalainen muotokuvaaja huippu Jussi Aalto. (Kuuluisimpia kuvia mm presidentti Kekkosen kuva, jonka monet ovat nähneet pankkikortissa).

Tällä kyseiselle reissulle lähti myös maskeeraaja/meikkaaja ja kynsiguru Maiju Itkonen. (Nykyisin Kivikoski). Meitä molempia oli omilla tahoillaan hiukan jännittänyt kyseinen reissu, koska yöpyisimme samassa huoneessa eri kohteissa. Tutustuin Maijuun vuonna 2008 kun kyselin häntä kuvauksiini meikkaajaksi. Ystäväni oli käynyt Maijulla laitattamassa rakennekyntensä ja suositteli meikkaajaksi :)

Olimme kuvausten kautta olleet toistemme kanssa tekemisissä, muttemme sen enempää.

Meillä oli niin mahtava reissu. Maiju on toiminut itse myös mallina, joten hän viihtyi Venäjän reissulla enemmän kuin hyvin kamerani edessä. Reissussa suunnittelimme jo seuraavaa kuvausta kun palaamme takaisin Suomeen. Matkalla kävimme shoppailemassa ja löysimme Maijulle kuvissa näkyvän mekon. Vuosia olen haalinut erilaista rekvisiittaa kokoon ja omista kätköistäni otin militarihatun mukaan. Maijun tuttu toi oman Ladansa ja "matkalaukunsa" kuvauksiin.

Assistenttieni Mikon ja Kimmon kanssa suuntasimme kohti Porvoota vuonna 2011 kuvaamaan. Käytän mielelläni miljöökuvauksissa käsiflassia (käsiflash/käsisalama/pikkusalama) tuomaan lisäpotkua kuviin. Jotta kuvauksissa valon luominen kuvaan menisi suhteellisen helposti ja nopeasti, minulla on yleensä kuvaustilanteissa valomiehet mukana. Näissä kuvauksissa Mikko ja Kimmo pitivät valoja ja siirtyivät aina siihen suuntaan minne heitä ohjasin. Kiitos heille siitä :) Olen todennut tämän tavan itselleni toimivaksi. Nopeampaa liikkuvat "valonpidikkeet" kuin että itse joka kameranlaukausun jälkeen menisin siirtelemään vielä valoa haluamaani kohtaan.

Olimme etukäteen miettineet Maijun kanssa kuvauspaikan valmiiksi aiemmalla Porvoon vierailullani. Riippuen kuvausten sisällöstä, tapanani on suunnitella kuvauspaikat ja rekvisiitat huolella etukäteen jokaiseen kuvaukseen sopivaksi.

Tässä pikku hiljaa kaivelen arkistojeni aarteita ja julkaisen niitä täällä. Toivottavasti pidätte kuvista.

                                                                                                                                                                   

Harrastuksesta tuli ammatti

Olen harrastanut valokuvaamista pienestä pitäen. Lapsuudessani ukki otti aina meistä lapsenlapsista valokuvia ja videokuvaa. Kuvaaminen on ollut läsnä perheessäni jollain tavalla syntymästäni lähtien. Ensimmäisen kamerani sain ala-asteikäisenä. Mummi oli tilannut sen Yves Rocherilta. Se oli keltainen pieni filmikamera. Säästin viikkorahojani, jotta sain vietyä kuvaamiani filmejä kehitettäväksi silloiseen Karhulassa toimineeseen Aurinkofoto valokuvaamoon.

Rippilahjaksi sain ukiltani vähän paremman filmikameran, missä oli jo kunnon zuumi. Se oli minulla myös mukana New Yorkin reissussa, missä se sitten meni myös rikki. Ei kannata mennä hiekkarannalle kuvaamaan tuulisena päivänä. Hiekanjyvät harjoittivat kamerasta lopullisesti zuumin :(

Meidän perheeseen tuli ensimmäinen digikamera vuonna 2004. Se oli veljen ja minun yhteinen, mutta sattuneesta syystä melkein aina minun käytössä. Minulla oli aina kamera mukana. Kavereilla, synttäreillä, juhlissa, koulussa jne. Kirjahyllystäni löytyy useita albumeja, minne olen laittanut talteen kuvia vuosien varrelta. Niitä katseltiin aina kavereiden kanssa ja "muisteltiin menneitä" :D

Lukion jälkeen entiennyt, mitä haluan tehdä isona. Pidin välivuoden ja olin erilaisissa töissä siivoamisesta lihatiskiin. Pääsin työharjoitteluun Kymen Sanomiin. Tein lehtijuttuja ja otin omiin lehtiartikkeleihini myös kuvat. Tutustuin valokuvaajiin lehdessä ja yksi toimittaja myi minulle vanhan filmijärkkärinsä. Kertoi, että kameraa oli käytetty aikoinaan Kymen Sanomien toimituksessa. Aiemmin kaikki käyttämäni kamerat olivat olleet pikkupokkareita ja nyt pääsin siirtymään seuraavalle tasolle järjestelmäkameran maailmaan. Siitä alkoi armoton opettelu automaatti asetuksilta manuaallin. Kuvaaminen ei enää ollutkaan niin yksinkertaista kun joutui itse opettelemaan, miten kameran asetuksia käytetään valotuksissa. 

Harjoittelun jälkeen päätin lähtä opiskelemaan journalismia Lahden kansalaisopistoon. Vuosi tuntui menevän nopeasti ja siellä tutustuin valokuvaaja opiskelijoihin. Kiinnostukseni kuvaaminseen kasvoi ja aloin  miettimään asiaa tosissani. Huomasin myös, etten ehkä ole niin hyvä kirjotitamaan. Opiskelujeni jälkeen hain töihin valokuvaamoon ja pääsin oppisopimukseen. Siitä oma kuvaajaurani sitten lähtikin kovaa vauhtia eteenpäin.

Kehittyäkseni kuvaamisessa etsin malleja kamerani eteen mm. silloisesta Irc galleriasta. Sieltä bongasin myös Suvin, joka on nykyään graafikkona minulla töissä :) Halusin kuvata massasta poikkeavan näköisiä ihmisiä, joten etsin gootteja ja rock henkisiä tyyppejä. Jenni, Minna ja Suvi olivat gootti/rock genren edustajia ja viihtyivät kamerani edessä useampaan otteeseen. Hilluttiin autiotaloissa ja ränsistyneissä miljöissä hakien kuviin rosoisuutta ja kapinaa. Vuodesta 2007 lähtien aloin kuvaamaan omia valokuvaprojektejani, joista on myös koostettu erinäisiä näyttelyitä. Alla kuvia vuodelta 2008.