torstai 27. helmikuuta 2014

Kotkalaisten katujen ja ihmiskuvien ikuistaja

Aiemmin kirjoitimme postauksen Sofian kanssa yhteistyötä tekevästä yrittäjästä Matti Pukista, ja nyt henkilökuvapostaukset saavat jatkoa toisesta studiomme taustalla toimivasta henkilöstä. Tarkkasilmäisimmät kotkalaiset ovat saattaneet usein törmätä kaupungin kaduilla, kahviloissa ja tapahtumissa rempseään mieheen, joka tallentaa kamerallaan sen hetkistä aikaa ihmisineen, yksityiskohtineen ja tunnelmineen. Vesku Lanki ei kuvaa perinteisesti vain itsestäänselviä kohteita, vaan löytää kamerallaan myös sivumpaan jääviä yksityiskohtia, jotka hän tallentaa intensiivisiksi ja omaa tarinaansa kertoviksi otoksiksi. Jututimme herraa mm. arkipäiväistenkin kohtaamisien ja tapahtumien kuvaamisesta, sekä pohdimme valokuvaajan ammattinimikkeen käyttöä.

Kuka olet, mistä olet ja mitä teet?

Olen Vesku Lanki, paljasjalkaisen kotkalaisen paljasjalkainen poika, joka tallentaa kuvia kameroillaan ja toimii kamera-alan sivutoimisena tuntiopettajana.

Miten valokuvausinnostuksesi sai alkunsa, ja millainen oli ensimmäinen kamerasi?

Siskoni osti 70-luvun loppupuolella itselleen Yashican järjestelmäkameran., joka oli erinomainen “opettaja” manuaalisäätöineen, 28mm, 50mm sekä 105mm kiinteine objektiivineen. Sain käyttää kameraa silloin kun sisko ei sitä tarvinnut. Ensimmäisen oman kameran ostin 80-luvulla ja se oli Canonin AE-1. Se oli käytetty ja optiikkana siihen minulla olivat Canon FD 35-70mm sekä hiukan myöhemmin käytettynä hankittu Canon FD 50mm 1.8.

Millainen kuvauskalusto kulkee nykyisin mukanasi?

Ns. raskaana kalustona on Canonin 5D MarkII vahvistettuna Canon EF 24-105mm F4:llä, Canon EF 70-200mm F2.8:lla sekä Canon EF 40mm 2.8:lla. Hankintalistalla on mm. laajakulmainen zoom-linssi. Lisäksi mukana kulkee aina Panasonic Lumixin pikkupokkari.

Kuvaat paljon upeita ja mielenkiintoisia henkilökuvia. Miksi juuri niitä?

Ihmiskasvot ovat loputon ja aina uudelleen minua inspiroiva kuvauskohde. Kuvausmielessä en ole koskaan kohdannut “rumia” kasvoja, valitettavasti monet ovat liian kriittisiä omia kasvokuviaan kohtaan. Useimmiten täysin turhaan.

Mikä on mieleenpainuvin kuvausreissusi?

Kaksi reissua nousee ylitse muiden. Toinen oli vuonna 2010 Brysselissä muutaman päivän reissu ja toinen, omalla tavallaan  erikoisin, on 1995 Suomenlinnassa vietetty kesäyö. Rankkoja, mutta mukavia olivat myös Sofian “behind the scenes” –kuvaajana pyöriminen Chicks’n’Cars –kalenterin kuvauksissa 2013. Liekö hyvällä seuralla ja kauniilla naisilla sitten vaikutuksensa asiaan...

Dokumentoit myös paljon paikallisia tapahtumia. Mitkä ovat yleisesti ne seikat, jotka kannattaa ottaa huomioon vahvan tunnelman onnistuneeseen taltiointiin?

Täytyy kuvata paljon eli suuri kuvamäärä saadakseen onnistuneita hetkiä muistikortille, tarkkaavaisuus eli on seurattava koko ajan mitä ympärillä tapahtuu sekä myös yksityiskohtien ja ns. pikkuasioiden kuvaaminen. Lisäksi mm. tapahtumissa on tärkeää kuvata myös  yleisöä.

Nykyisin valokuva-alan ammattinimike nousee usein esille melko kiistellystikin. Mikä on oma kantasi tähän, voiko valokuvaajan AMMATTInimikettä käyttää ilman tutkintoa?

Titteli ei tee kenestäkään valokuvaajaa, mutta juuri valokuvaaja-nimikettä käytetään todella laveasti. Itse koen tuon nimikkeen käytön sopivaksi niille, jotka ovat alaa opiskelleet ja sitä kautta saaneet siihen oikeuttavan tutkintonimikkeen tai myös niille, jotka saavat elantonsa nimenomaan valokuvaamisesta. Kolmantena ryhmänä pitäisin niitä, jotka ovat saavuttaneet tunnustettua menestystä valokuvillaan yleisesti vaikkapa kilpailuissa tai näyttelyissä.

Millaiset kuvat miellyttävät sinua itseäsi eniten? Onko sinulla joku tietty esikuva tai valokuvaajaidoli?

Henkilö- ja kaupunkikuvaus sekä vahvat kontrastit ovat minulle mieluisia. Suomalaisista valokuvaajista arvostan paljon mm. Hannes Heikuraa, Jussi Aaltoa ja molempia Bremereitä, isää sekä poikaa. Myös Signe Brander 1900-luvun alun Helsinki-kuvineen on kestosuosikkini. Ulkolaisista mainitsemisen arvoisia ovat mm. Sally Mann ja Magnumin perustajat sekä monet muut.

Kuvaatko enemmän fiilispohjalta, vai ovatko esimerkiksi arkiset tilannekuvasi tarkkaan harkittuja?

95%-sti fiilispohjalta. Tosin monta kertaa huomaani “tsuumailevani” jotain alitajuisesti.

Vielä loppuun toivomme muutamaa vapaata sanaa sinulta, vaikkapa terveisien tai etenkin ihmiskuviin suunnattujen kuvausohjeiden muodossa :)

Rohkeutta kuvaamiseen, ei saa jäädä takariviin ihmettelemään, toki käytöstavat täytyy aina muistaa. Erittäin tärkeää on myös laittaa kuviaan esille ja näkyville, sosiaalinen media on kuin luotu tällaiseen tarkoitukseen.

Veskun kuvia voi käydä selailemassa hänen omalla kuvasivustollaan osoitteessa http://veskulanki.kuvat.fi/

Omakuva. Kuva: Vesku Lanki.

Chicks'n'Cars 2013 -kalenterin Behind The Scenes -materiaalia. 
Kuva: Sofia Virtanen.

Kuva: Sofia Virtanen.




tiistai 18. helmikuuta 2014

Vierailulla FOTO PR:ssä

Yhteistyö on yrittäjämaailmassa kultaa, ja etenkin paikkakuntien rajan yli ylettyvät kontaktit mahdollistavat palvelujen saatavuuden myös kauempaa. Kuten kaikki Sofian studiolla kuvauksissa käyneet asiakkaat ovat huomanneet, kuvatilaus on mahdollista noutaa myös Kotkasta FOTO PR -nimisestä valokuva-alan liikkeestä. Tässä postauksessa astumme FOTO PR:n ovesta sisään, tutkimme liikkeen tarjontaa, ja selvitämme, minkälainen henkilö meitä tiskin takana palveleva Matti Pukki oikein on.

Kuka olet ja mistä olet? 
Olen Matti Pukki, syntyperäinen kymiläinen nykyinen kotkalainen.

Miten päädyit FotoPR:n tiskin taakse? 
Pitkään valokuvausta harrastaneena ja metallihommia leipätyökseni tehneenä olin aikanaan kysellyt liikkeen ostoa, kun entinen omistaja Raul Eklund jäisi eläkkeelle. Raul "Ralle" Eklund kuitenkin sairastui vakavasti vuonna 2008 ja muisti minut. Teimme kaupat FOTO PR:stä loppuvuonna 2008, ja vuoden 2009 alussa jatkoin uutena yrittäjänä.

Mitä FotoPR:n valikoima pitää sisällään?
Pääpaino on erilaisissa harrastajien ja ammattilaisten erikoisvalokuvaustarvikkeissa. Lisäksi meiltä saa passikuvat heti mukaan, sekä digikuvien kehitykset, joko tilaten tai heti mukaan. Jonkinverran teen kuvauskeikkaa, mutta tiskin takanaolo kyllä sitoo lähes kaiken ajan.

Koska valokuvausinnostuksesi sai alkunsa? 
Ostin ensimmäisen kamerani aikuisiällä vuonna 1999, kun keskimmäinen lapseni syntyi. Pian harrastus kuitenkin alkoi viedä mukanaan. Jo vuonna 2003 olin Kotkan opistossa opettamassa kuvausta muille erilaisilla valokuvaus- ja pimiökursseilla. Opetusaikaa kesti noin yhdeksän vuotta, kunnes firma alkoi viedä kaiken ajan ja oli aika lopettaa.

Olet taitava luontokuvaaja, ja sait taannoin tunnustustakin aiheeseen liittyvästä kuvasta. Miksi juuri luontokuvaus? 
Pääsin koulupoikana isän mukaan lintumetsälle, ja ammuinkin pari lintua. Enää en raaskisi ampua muuten kuin kameralla, mutta kosketus luontoon on varmaan peräisin noilta ajoilta. En jaksa olla ihmettelemättä ja ihailematta luonnon monimuotoisuutta. Tärkeintä on luontoon pääseminen ja mieluiten aivan yksin. Se on paikka, jossa akkuni latautuvat. Siinä sivussa sitten syntyy joskus kuvia, välillä ihan hyviäkin, muttei läheskään aina. Kuvaus tätyy tehdä aina myös luonnon omilla ehdoilla. En hyväksy minkäänlaista luonnon häirintää. Välttelen myös ns. helppoja kohteita, joihin saattaa tulla esim. tietylle linnulle kohtalokas "yleisöryntäys". Puuhailen mielummin omissa oloissani ja jos pitää päästä lähelle, niin käytän piilokojua, jolloin kohde ei tiedä läsnäolostani mitään ja käytös on luonnollista.

Mitä pidät nimenomaan luontokuvaajalle tärkeintä, tai jopa välttämättöminä piirteinä? 
1.Luonnon, ja etenkin kuvauskohteen tuntemus. 2.Kohteen edun asettamista omaa etua ja kuvia tärkeämmäksi. 3.Kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta.

Kun lähtee pitkäksi ajaksi luonnonhelmaan etsimään kuvauskohteita, mitkä ovat tärkeimmät välineet ja tarvikkeet, jotka pitäisi löytyä rinkasta? 
1. Oikea vaatetus. 2. Hyvät eväät. 3. Sopivan vähän kameravarusteita.

Mitkä ovat itsellesi merkittävimpiä hetkiä kuvausurasi ajalta? Joko suuremmassa mittakaavassa, tai vain itsellesi henkilökohtaisesti merkittävä hetki tai virstanpylväs. 
Teerien keväinen soidin, jota olen kuvannut jo useamman vuoden ajan, on varmaan kärkisijoilla. Viime kesänä kuvasin ensimmäistä kertaa karhuja, jolloin vietin yksin yön pienessä vanerikojussa aivan itärajan tuntumassa karhujen pyöriessä metrinkin päässä kojusta. Tämä karhureissu oli myös hyvin mieleenpainuva, joskaan ei pelottava kokemus.

Onko sinulla jo uusia projekteja tai suunnitelmia tulevaisuuden varalle valokuvauksen tiimoilta?  
Teerien kanssa jatketaan tänäkin keväänä soidinmenoja. Tämä tietää lähtöjä kotoa aamulla neljän aikaan ja kökkimistä kangaskojussa noin kahdeksaan saakka, jonka jälkeen on riennettävä "pirteänä" FOTO PR:n tiskille palvelemaan asiakkaita. Menen myös karhuja kuvaamaan toukokuun lopulla.

Lopuksi saat vapaalla sanalla mainostaa itseäsi ja FotoPR:ää :) 
Yritän selvittää asiakkaan tarpeen ja keksiä juuri siihen sopivan ratkaisun. Olen sama Matti niin töissä FOTO PR:ssä kuin vapaalla metsässäkin. Eli palvelu pelaa rennolla otteella ja huumorilla höystettynä. Ala on kiinnostanut vuosia niin kovasti, että voin väittää tietäväni siitä aika paljon. Tervetuloa paikkakunnan edullisimpaan passikuvaan!


Valokuvaaja itse kuvausreissulla. Kuva: Matti Pukki

FOTO PR sijaitsee Kotkassa Kymenlaaksonkadulla
 katutasossa,linja-autoasemaa vastapäätä.
 Kuva: Matti Pukki

Siistissä liiketilassa onnistuvat niin kuvien teetys, 
kuvaustarvikkeiden hankinta kuin passikuvatkin.
Kuva: Matti Pukki

perjantai 14. helmikuuta 2014

Moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä

Autot ja moottoripyörät ovat kiehtoneet minua aina. Niissä jyllää hevosvoimat ja bensan tuoksu ja moottorin jylinä on huumaavaa. Kuulun siihen ikäluokkaan, joiden piti ajaa mopokortti kun täytti 15 vuotta. Ajattelin, että se on sen verran vaikeaa hommaa, niin mopoiluvaihe jäi itseltäni väliin. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan ja päätin 2011, että jos en nyt aja moottoripyöräkorttia, niin en sitten koskaan!
Ostin veljeni kanssa ensimmäisen moottoripyöräni 2011 syksyllä. Pyörä jäi talliin odottamaan seuraavaa kesää ja talven aikana velipoika teki huollot siihen. Kesällä 2012 voitin moottoripyörä pelkoni ja sain kortin :)



Oma pyörä ja kortti lisäsi kiinnostustani moottoripyöräilyä kohtaan. Tutustuin Kotkalaiseen motoristiin Jari JLo Launioon. Hän houkutteli minut Lahteen Classic Motorshow:hun, minne oli itse menossa edustamaan Renkaat Kohti Rannikkoa. Mainostin itse Chicks´n´Cars tyttökalentariamme ja samalla jaoin Renkaat Kohti Rannikkoa esitettä, joka on vuonna 2007 luotu seutukunnallinen kumipyörämatkailua edistävä riippumaton matkailuopas. Siitä myös muodostui Kaakko 135.


Motoristioppaassa on mukana kaikki kunnat Sipoosta Miehikkälään ja noudattelee kuninkaantie ajatusta. (perinnetie merkki, eli ruskealla pohjalla keltainen kruunu).

Kuva: Jari JLo Launio


 Lisätietoa aiheesta löytyy seuraavista linkeistä:






Jari JLo Launio houkutteli minut viime syyskuussa kuvaamaan motoristeja Klamilan museotielle.  Klamilan museotie 3513 on motoristin taivas. Oli se jännää istua toisen tarakalla ja samalla ottaa valokuvia.