PEOPLE on the SoFa

Kurkistus menneisyyteen. Valokuvaaminen on kuulunut pienestä pitäen elämääni. Saatuani oman kameran kannoin sitä aina mukana ja taltioin tapahtumia filmille. Kuvat teetin paperikuviksi ja laitoin albumiin. Aina kun kavereita tuli kylään, he halusivat katsella albumeita ja muistella kuvissa olevia tilanteita. Harrastuksesta kehkeytyi ammatti ja työkuvaamisen lisäksi olen tehnyt ajan salliessa omia kuvausprojektejani.

Varhaisempia projektejani oli PEOPLE o the SoFa josta työstin ihan näyttelyn. Kävin pelastamassa kierrätyskeskuksesta sohvan, mikä oli tullut tiensä päälle ja matkalla kaatopaikalle. Useiden vuosien ajan säilytin kyseistä pelastettua sohvaa vanhenpien pihalla taivasalla. Halusin luonnon ja säiden tekevän sohvaan omat jälkensä. Samalla kuvasin sohvaa eri paikoissa Hamina - Karhula - Kotka -akselilla. Sohvalla istui erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä. Kuvilla halusin tuoda paikallisuutta tutuksi ja että ihmiset pääsevät katsastamaan ja arvailemaan, missä olemme olleet kuvaamassa.
Annoin kyseiselle sohvalle vielä lisäaikaa ennen kuin se tulisi tiensä päälle.

Kuvattavien kanssa roudasin sohvaa pitkin poikin silloisella farmari citikallani. Autosta oli poistettu takapenkit, joten sohva mahtui juuri ja juuri sinne. Onneksi minulla on paljon kavereita, jotka myös osallistuivat sohvaprojektin tekemiseen roudaamalla sohvaa, sekä esiintymällä kuvissa :) Iso kiitos heille kaikille! <3

Näyttely oli esillä Karhulan kirjastossa 2010 ja Turun kirjastossa 2011. Viimeinen pisara sohvalle oli, että Tiutisen VPK poltti sen. (Ja asianmukaisesti myös sammutti).

Aina yhtä inspiroiva autiotalo

Syksy on tullut. Mikä onkaan mukavampaa kuin seurata luonnon valmistautumista talveen. Ruska on kaunista aikaa ja inspiroivaa. Pitkään olen haaveillut ruskavaelluksesta Lapissa. Rinkka selässä, kamera kädessä. Nokipannukahvit korkealla tunturilla.

Yksi suosituimmista kuvausympäristöistä itselleni ovat olleet autiotalot. Se tunne kun ajelet autolla pieniä hiekkateitä katsellen ympärillä olevaa. Ja mikä löytämisen riemu tulee kun havaitset ränsistyneen rakennuksen. Varovasti lähestyt kohdetta. Ympärillä on niin paljon yksityiskohtia, joita haluan tallentaa kamerallani. Sitä tunnetta ei pysty sanoin kuvailla.

Monesti tulee siinä samalla pohdittua rakennusten menneisyyttä ja sitä miksi ne on hylätty ja jätetty autioiksi. Miten paljon taloihin liittyy muistoja.

Huomenlahjakuvaus miljöössä

Mikä onkaan mukavampaa kuin otattaa itsestään kauniit alusvaatekuvat tulevalle sulhaselleen huomenlahjaksi. Samalla tuleva morsian saa itsestään ikuistettua ihanan muiston. Itse tykkään kuvata tämän tyyppisiä kuvauksia miljöössä. Tämä setti on kuvattu Kotkan Original Sokos Hotel Seurahuoneella, mutta kuvauspaikaksi sopii hyvin myös oma makuuhuone. Ja aina parempi jos kuvaustilassa on ikkunat, mistä luonnonvalo pääsee kuvausalueelle. Luonnonvalolla saa mukavaa pehmeyttä kuviin.

Vaalea kuvausympäristö toimii itessään heijastimena. Vaaleat pinnat heijastavat hyvin ulkoonta tulevaa valoa ympäriinsä. Tummassa kuvausympäristössä voi olla, että joutuu käyttämään lisänä salamaa.

Kuvaukseen kannattaa miettiä alusvaatteiden lisäksi myös muuta rekvisiittaa; kukkasia, huntu, sukkanauhat, kengät, korut jne. Katson kuvattavan kanssa yhdessä setin läpi, mitä kaikkea kuvauksissa käytämme. Meikki on myös tärkessä osassa kuvauksia. Kamera ja valot syövät meikkiä pois, joten kuvausmeikki kannattaa olla normaalia voimakkaampi. Ammattimeikkaajat tietävät tämän ja osaavat tehdä kuvauksiin sopivan meikin, mikä myös näkyy kuvissa ja korostaa oikeita kohtia kohteessa.

Kuvauksiin kannattaa ottaa mukaan huulipuna/ huulikiilto ja puuteri, joita voidaan lisäillä kuvauksien lomassa tarvittaessa. Kiillot näkyvät helposti kuvissa, joten ne kannattaa puuteria apunakäyttäen peittää mahdollisimman hyvin. Vaikka nykyään tehdään kuville kuvankäsittelyä, niin ei silläkään ihan kaikkeen pystytyä. Itselläni on lähtökohtana, että kuvaushetkellä kuvauskohde olisi jo mahdollisimman lopullisen tuloksen näköinen.