Blogini on ollut pienellä hiljaiselolla. Kuvia on syntynyt tänä vuonna enemmän kuin niitä ehdin editoimaan. Kesä oli työnpuolesta kiireinen ja minulla on riittänyt kuvauksia aamusta iltaan :) Syksyn aikana olen editoinut parhaani mukaan asiakkaiden kuvatilauksia, mutta yksin kun työskentelen, vuorokauden tunnit eivät aina tunnu riittävän. Kuvatilausten toimittamisessa on esiintynyt pientä viivettä kuvauksellisen kesän jälkeen. Kuvauskalenterini on kaiken aikaa melko täynnä, joten mikäli haluat minut valokuvaamaan tärkeää tapahtumaa, tilaisuutta tai hyvät muotokuvat, niin kuvausaika kannattaa varata mahdollisimman ajoissa. Ensi kesän 2019 kuvausaikoja varataankin jo nyt, vinkki vinkki ;)
Tänä vuonna olen kohdannut vanhoja ja uusia asiakkaita ja tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin. Minulla on ollut ilo ja kunnia tutustua ja saada kuvata yhdessä
Haminan kuntataiteilija Anna Koskelan kanssa. Olen aina ihaillut henkilöitä, jotka osaavat tanssia. (Itsellänihän on kaksi vasenta jalkaa).
Kadehtinut kilpatanssijoita, miten lahjakkaita he ovat ja miten upeasti he osaavat liikkua ja tanssia. Tuli sitä nuorempana itsekin käytyä tanssilavoilla. Kyllä minä vielä joskus menen jonnekin tanssikurssille opettelemaan! (Viime talvena kylläkin harjoiteltiin Kotkan Seudun Yrittäjänaisten kanssa ja tänä kesänä piti mennä valloittamaan tanssilavat, mutta en ehtinyt töiltäni :D )
 |
| Eihän kuvaukset ole mitään, ellei sinulla ole farmariautollista rekvisiittaa ja muuta tykötarpeellista mukana. |
Tutustuin Annaan kouluttautumisen lomassa. Meillä tuntui juttua riittävän ja aloimme ideoimaan kuvallista ja kehollista ilmaisua valo- ja videokuvauksen keinoin. Molemmat heittivät omia ajatuksia ja ideoita. Itsehän olen sitä mieltä, että kuvauksia voi toteuttaa säällä kuin säällä. Ja mikä kumma siinä onkaan, että valokuvaaja haluaa aina mennä vuoden kylmimpinä vuoden aikoina ulos kuvaamaan vähissä vaatteissa :D Kuvista puuttuisi se autentisuus, jos ne olisi tehty lämpöisissä olosuhteissa. Paras malli on sellainen, joka heittäytyy kaikissa mahdollisissa olosuhteissa ja tilanteissa ja laittaa itsensä likoon. Antaa kuvissa kaikkensa! Tässä pari aiempaa kirjoitustani tälläisestä heittäytymisestä :D
Totuushan on se, että silloin kun on kylmä, niin silloin on TOSI KYLMÄ. Kuvauksemme ajankohtana lämpötila oli kuitenkin plussan puolella. Itselläni oli paksu talvitakki päällä, kaulaliinan, pipon ja hanskojen lisäksi. Mutta kun seisot kameran kanssa pari tuntia paikoillasi, niin kyllähän se kylmyys hiipii luihin ja ytimiin. Tanssija Annalla ei onneksi ollut mitää hätää, koska liike piti hänet lämpimänä. Se näkyi myös kuvissa hyvällä tavalla. Toinen tilanne olisi, jos otettaisiin enempi paikallaan olevia muotokuvia, niin ei siinä kauaa tarkene kesäisissä juhlavaatteissa, etteikö se kylmyys alkaisi jo näkymään kuvattavan kasvoilla ja kehossa.
Kylmyys alkaa äkkiä kangistamaan ja se sitten näkyykin jo kun malli alkaa nostamaan hartioita ylöspäin ja jännittämään. Keho tärisee kylmästä ja nenä alkaa punoittamaan. Sellaisia kuvia en haluaisi ottaa. (Ellei se ole tarkoituksen mukaista). Mikäli hääpotretit ja muut mennään ottamaan talvella juhlavaatteissa ulos, pyrin olemaan kuvaajana nopea.
Annan ja minun kuvauksien yhteydessä vierestä meni useampi lenkkeilijä ohi. Oli siinä monella lenkkeilijällä ihmettelemistä kun pusikossa heiluu joku sukkahousut päässä. Yksi nainen ihan kiljaisi kun risukosta kuului ryminää. Kerroin säikähtäneelle lenkkeilijälle, että tässä ollaan tekemässä suurta taidetta naurun säestämänä.
Annan tanssia seuratessa ja kuunnellen taustamusiikkia sitä jossain vaiheessa huomasin itsekin heiluvani kameran takana. Onneksi oli kamera jalustalla, niin ei tullu heilahtaneita kuvia. Kuvauksissa sitä huomasi itsekin, että kun saa oikeanlaisen mielentilan päälle, niin tanssikin voisi sujua. Pitää opetella kuuntelemaan itseään ja omaa kehoaan. Anna tarjosi Haminan kuntataiteilijana juuri tätä.
Kuntataiteilijaa sai syksyn aikana mennä tapaamaan Haminaan ja keskustelemaan kehonkuvasta ja ihmisyyden kehollisesta kokemuksesta ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Tarjolla oli myös lyhyitä kursseja liikkeestä keholliseen ilmaisuun ja kehonhuoltoon. Harmillisesti en ehtinyt yhdellekkään kurssille. Ensi kerralla sitten.
Kuvauksissa toteutimme kaksi erilaista teemaa. Ensimmäiset kuvat olivat enemmän nykytanssimaista, taideperformanssi tutkiskelua.
Näissä jälkimmäisissä kuvissa halusin saada väriä harmaaseen ja synkkään taustaan. Hylätyt siilot ja kylmä betoni toimivat loistavana aihiona värin pilkahdukselle. Tästä tanssikuvasarjasta tuli minusta hieno kuvasarja. Pitkällä valoituksella tanssiin sai myös mukaan liikettä.
