IKIoma juttu

”Pitää harrastaa, kun on vielä nuori ja kykeneväinen”. Tämä on lausahdus, jota kuulee erilaisissa muodoissa useasti puhuttaessa omasta harrastuksesta, tai vapaa-ajan vietosta ylipäätään. ”On sitten asioita, joita muistella vanhana”. Kyllä, se on ihmisen anatomian kannalta tosiasia, että iän karttuessa kroppa ei toimi enää samalla tavalla kuin parikymppisenä, ja fyysisesti erittäin vaativat suoritukset onnistuvat parhaiten nuoremmalla iällä. Iäkkyys ei kuitenkaan ole este rakkaan harrastuksen lopettamiseen. Kun 70 vuotta napsahtaa mittariin, ei elämä rajoitu kiikkustuoliin (emme kuitenkaan väitä, että kiikkustuoleissa olisi mitään vikaa!). Oma harrastus voi muuttaa muotoaan ikään sopivaksi, tai muuttua täysin johonkin toiseen vaihtoehtoon. Moni haalii erilaisia kokemuksia ja harrastaa hiki hatussa siinä uskossa, että tietyn iän ylittyessä aktiivisuus karahtaa kiville. Sofia ja Osallistumisen hurmaa –hankkeen projektityöntekijä Satu Liikkanen haluavat todistaa tällaisen ajattelutavan vääräksi, ja jakaa harrastuksen tärkeyden sanomaa iäkkäiden harrastajien avustuksella. 

Hyvinvointia kulttuurista -valokuvatempaus on avoin kaikille yli 70-vuotiaille henkilöille, joiden päiviä värittää jokin itselle tärkeä ja rakas harrastus tai askare. Lajilla ei ole väliä; se voi olla mitä vain aina leivonnasta laskuvarjohyppyyn. Tässä tempauksessa ei lasketa extreme-pisteitä. Tärkeintä on, että tämä harraste tuo tekijälleen hyvää mieltä, joka taas näkyy ulospäin, ja tuo hyvää mieltä myös muille.

Harrasteet ja ”se oma juttu” ovat tärkeitä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Nuorempana vapaa-ajanvieton ykkösjuttu on hyvää vastapainoa arjen työlle. Oma harraste on lääkettä mielelle ja keholle. Kun tekee sitä mitä rakastaa, pysyy henkinen hyvinvointi kunnossa ja mieli virkeänä, oli se sitten verkkaista aivojumppaa tai kovaa urheilusuorittamista. Fyysisesti toisille harrasteessa on tärkeää kokonaisvaltainen rentoutuminen ja kiireettömyys, toisilla taas kehon vieminen äärirajoille. Harrasteita ja niiden merkityksiä on yhtä monta kuin harrastajiakin. Harrasteet ovat olennainen tekijä elämästä nauttimisessa, ja kaikilla on oikeus siihen – oli minkä ikäinen tahansa.

Valokuvatempauksessa pyritään rohkaisemaan ja tsemppaamaan vanhempaa väestöä harrastamaan ja täyttämään arkea itselle mielekkäällä tekemisellä. Tempaus ei siis ole poseeraamiskilpailu, eikä kuvattavilta henkilöiltä vaadita mannekiinimaisia eleitä tai taitoja. Yläikärajaa tempauksessa ei ole, kunhan vuosia on kertynyt 70.

Kerratkaamme vielä kilpailun säännöt lyhykäisyydessään: Kilpailu on avoin kaikille yli 70-vuotiaille henkilöille, asuinpaikkaan, kulttuuriin tai sukupuoleen katsomatta. Henkilö kuvataan itselle tärkeän puuhan parissa; kuvassa harrasteen näkyminen on pakollista, ja siitä nauttimisen näkyminen tärkeää. Kuvan voi ottaa vaikkapa läheinen tai hoitokodin hoitaja, kunhan kuvattava on antanut luvan otoksen käyttämiseen tempauksessa. Kuva lähetetään digitaalisena (satu.liikkanen@koskenrinne.fi) tai paperisena (Osallistumisen hurmaa –hanke / Satu Liikkanen, Karhunkatu 2, 48600 Karhula) 15.10.2013 mennessä. Kaikista kuvista valitaan 21 parasta, ja valokuvaajamme Sofia Virtanen ikuistaa valitut henkilöt harrasteensa parissa ammattimaisin ottein näyttelykuviksi. Näistä kuvista kootaan Kymenlaaksoa kiertävä valokuvanäyttely, joka on esillä mm. kirjastoissa ja hoitokodeissa. Näyttelyaikataulu julkaistaan hankkeen sivuilla www.osallistumisenhurmaa.fi lokakuun aikana. Kaikki 21 valittua saavat Sofian ottaman potretin itselleen muistoksi tästä hienosta kokemuksesta ollessaan osana kulttuurin ja harrastamisen tärkeyden puolestapuhumisessa.

Allekirjoittanut on aktiivinen kuntosalitreenaaja ja viettää viikossa monia tunteja rehkien painojen parissa. Luin vastikään jutun 83-vuotiaasta kehonrakentajasta, joka on vielä vastikään, elämänsä ehtoopuolella osallistunut alan kilpailuihin yli 35-vuotiaiden sarjassa. Niin, ikä ei todellakaan ole este harrastamiselle.