Kotka Rankki, ohutta yläpilveä

Maanantai aamusta lähdettiin perheen kanssa Kotkan Rankki saareen viettämään ansaittua lepotaukoa. Yhden yön reissu venähtikin kolmen yön reissuksi kun merelle tuli myräkkä, emmekä päässeet saaresta pois.

Matka taittui mukavasti perheen pienenkin kanssa yhteisalus Kulkurilla aikaan 45minuuttia.  Venematka oli Lumille vasta toinen, mutta matka isin turvallisessa sylissä oli sen verran rauhoittava, että pieni nukahti matkan ajaksi.

Rankissa majoituimme Kotkan Saarien rivitalossa. Saaren rivitalot on rakennettu 60-ja 70-luvuilla, mikä näkyi ulkoisen arkkitehtuurin lisäksi sisällä sisustuksessa. Talot on rakennettu alunperin puolustusvoimien saaressa pysyvästi asuville työntekijöille ja heidän perheilleen. Asunnossa oli tykötarpeet omien ruokien valmistamiseen. 

Keittiö ja kylpyhuone olivat omat suosikkini, kunnon retro tunnelma. Sopisi kivasti pinup henkisiin kuvauksiin :)

Lumille meinasi tulla suru kun lähdin heti saareen päästyämme kuvaamaan aamupalaa rivarin pihalle luontoon. Koko kesä on mennyt tukkaputkella töissä, joten oli niin hienoa päästä nauttimaan aamupala luonnon keskelle, kuunnellen meren ääniä.

Saari oli asumaton 1900-luvun alkuvuosiin saakka ja toimi pitkään suljettuna yleisöltä sotilaallisessa käytössä ja armeijan harjoituksissa. Monille liittyy saareen armeija aikaisija muistoja. Aiemmin kesällä kävin myös saaressa ja olin mukana opastetulla historian kierroksella, mikä oli mielenkiintoinen. Itsehän en ole armeijaa käynyt, mutta armeija jutut kiinnostavat. Saarella on paljon vanhoja jäänteitä armeija ajoilta ja historiallisesti merkittäviä rakennuksia, kuten 1900-luvun alussa venäläisten rakentama vanha puukasarmi.

Kiersimme kolmestaan autiota saarta Lumi kantorepussa. Kantoreppu on kätevä varsinkin kun liikkuu vastaavanlaisissa paikoissa, missä ei pääse rattailla. Kantorepussakin on ilmeisesti hyvä ja turvallinen olla kun Lumi nukahti toistamiseen siihen vaikka saarella pauhasi tuuli.

Rankissa on myös upea luonto ja monipuolinen lintukanta. Itse en ole lintuihminen, mutta monet lintubongarit ovat käyneet kiikaroimassa. Tänä vuonna itse olen päässyt tutustumaan Rankkiin useamman kerran ja aina löydän uutta ja mielenkiintoista. Syksy muutenkin on oma lempi vuoden aikani, joten oli hienoa toteuttaa oma reissu kesäsesongin ulkopuolella, jolloin saaressa ei juuri muita ihmisiä näy, lukuunottamatta saari-isäntää ja hänen koiriaan.

Välillä pysähdyin kuvaamaan, niin Lumi meinasi tylsistyä. Onneksi isi oli viihdyttämässä, ettei aika käy pitkäksi pienellä :)

Upeiden merimaisemien lisäksi halusin toteuttaa omia kuvaus kokeilujani. Näissä Manfroton jalusta oli kovassa käytössä. Kaukolaukasinta apuna käyttäen sain otettua itsestäni taide selffieitä tuiskussa ja tuulessa. Kuvaan työkseni muita, joten välillä pitää myös ottaa itsestäkin kuvia muistoksi tai osaksi jotain tulevaa valokuvanäyttelyä tai kirjaa varten :D 

Tällä hetkellä kuvaan Canonin 5d mark III:lla, mutta sen lisäksi matkassa oli myös vanha kunnon filmikamera. Matkan aikana tuli kuvattua peräti 5 rullaa filmiä, mikä on aika paljon.

Piti mennä katsomaan myös Suomen ainoa myynnissä oleva iso tykki. Alle 200 000€ saa omakseen aidon rannikkotykin.

https://www.etuovi.com/kohde/f36466

Meidän oli tarkoitus tosiaan olla saaressa vain yksi yö. Mutta toisin kävi. Meitä oltiin tulossa hakemaan, mutta venekuski joutui kääntymään takaisin kun aallot löivät kolmeen metriin. Kaksi yötä meni vielä hyvin, mutta sitten meiltä alkoi loppumaan ruoka vaikka olimme ottaneetkin sitä reilusti mukaan. Pienen lapsen kanssa olemme tottuneet, että kaikkeen pitää varautua. Meillä on aina reilusti vaihtovaatteita ja tykötarpeita mukana. Siinä vaiheessa kun selvisi, että jäämme toiseksi yöksi, meillä oli jäljellä kuusi vaippa. Aloimme käyttää vaippoja säästeliäämmin ja otimme myös hätäratkaisun käyttöön, että vaipat riittäisivät. Mummi aina opetti, että hätä keinot keksii.

Oma ruokamme alkoi loppumaan, niin ystävällinen saari-isäntä antoi omistaan. Kyllä tuli jotenkin nolo tilanne kun tajusimme, ettemme pääsekkään saarelta pois ja ruoka ja vaipat loppuvat. Onneksi kuitenkin majoituspaikassa oli lämmöt, sähköt ja vettä tuli. Lapsellekin piti keksiä viihdykkeitä kun leluja ei ollut montaa mukana. Reissu muistutti jälleen, että aina kannattaa varautua, lähtee minne vaan.

Saaressa on useita eri saunomis mahdollisuuksia ja me kävimme heittämässä löylyjä 50-luvun Pentin saunalla. Itse rakastan saunomista ja mikä sen parempaa kuin aito puusauna ja meri.

Ja kun jäimme pariksi ekstra päiväksi saareen, niin tuli kuvailtua näitä omia juttuja enemmänkin. Aluksi laitoin Antun laiturille seisomaan, jotta saan kamerani valoituksen kuntoon, ennen kuin menen itse sinne patsastelmaan kylmään tuuleen.

Kyttäsin myös kellon kanssa, milloin alkaa hämärtyä ja pääsen kuvaamaan sinistä hetkeä meren ääreen.

Vanhan kasarmin luona kävin testaamassa pitkän valoituksen kuvia. Tuli mieleen kaikenmaailman kauhutarinat päättömistä sotilaista, jotka saarella kummittelee. Kyllä siellä kieltämättä alkoi jännittämään kun yksin kuvasit hämärässä ja kaikenmaailman ääniä kuului tuulen ulvoessa.

Päivä rekellä meinasin astua rantakäärmeen päälle. Kiljahdus oli aikamoinen kun tajusin, että iso käärme on keskellä tietä.

Saaressa on kyllä todella hienot puitteet erilaiselle toiminnalle. Mieleen heräsi, että miten hienoa siellä olisi tehdä elokuva tai tv-sarja. Rakennuksista tulee mieleen sotilasiaheisista leffoista zombimaisempiin kauhu sarjoihin. Tai saarelle voisi tulla näin syksy aikaa kirjoittamaan omaa kirjaa. Inspiroiva ja rentouttava ympäristö luonon ja meren keskellä.

Ystäväni Tarun kanssa meillä on yhteinen projekti ja kuvaamme filmeille. Kaksoivaloitamme filmit. Ensin toinen meistä kuvaa omalla kamerallaan filmin täyteen, jonka jälkeen antaa saman filmin uudelleen kuvattavaksi toiselle. Parin vuoden ajan olemme kuvanneet kymmeniä filmejä ja kokeilleet erilaisia aiheita ja ideoita. Pitkän valoituksen filmikuvaamisessa jouduin käyttämään apuna miestäni kun en saanut vanhasta filmikamerasta aikalaukaisinta päälle. Filmille kuvaamisessa muutenkin on oma viehätyksensä. Vien valokuvausliike FOTO PR:n (Kymenlaaksonkatu 20, Kotkan linja-autoasemaa vastapäätä) filmit kehitettäväksi ja sitten odotan malttamattomana, mitä sieltä tulee. Onnistuuko yksikään ruutu vai meneekö koko filmin kuvat hukkaan.

Aamulla meidät tuli rantaan saattamaan saari-isäntä koirineen.

Vene kyytimme vaihtui hieman toisenlaiseen. Oli kyllä tämäkin kyyti ilmeisen rentouttava kun Lumi nukahti jälleen matkan aikana :D Tai sitten lapsellamme vain on loistavat unen lahjat.

Kotkan Saaret

Tulikukko